Olen
viimeiset pari vuotta keskittynyt suomalaiseen ratsuväkeen Ruotsin ajalla.
Siitä piti valmistua kirja jo vuosi sitten. Mutta. Aihe on ollut erinomaisen
työlästä – ja on sitä yhä, vaikka se on nyt käsikirjoitusvaiheessa.
Yksityiskohdat ovat hitaita viimeistellä ja tulee kaikenlaisia takautumia,
jotka voivat vaatia useammankin kirjan tai lähteen lukemista. Tuon tässä
blogissa joitakin ajankohtaisia ajatuksiani esille.
Tämän
vuoden puolella olen lukenut mm. kaksi Mirkka Lappalaisen kirjaa ja parhaillaan
luettavana on Korpelan kirja Itä-Euroopan historiasta. Suomalaisen ratsuväen
kannalta niistä ei paljon iloa ollut. Ainoastaan Pohjolan leijonassa oli
huomioitavaa se, mitä kirjoitettiin hakkapeliitoista. Se oli siitä käsitteestä hyvä
yhteenveto. Ovathan ne hyviä historiankirjoja, kun näkökulma on valtioiden ja
hallitsijoiden tasolla. Leijona-kirjan olen ottanut ratsuväki-kirjani
lähdeluetteloon. Susimessun olen aikonut jättää pois. Miksi? Syynä ovat
käsitteet ratsusoturi ja knaapi. Edellinen tuo lähinnä mieleen keskiaikaisen
ritarin, jota suomalaisen ratsuväen yhteydessä vierastan. Jälkimmäistä
käsitettä käytetään huolimattomasti yleistäen eikä mielestäni kestä lähempää
tarkastelua. Mustan madonnan merkitys siitä tulee kyllä hyvin ilmi. Susimessun
lukija ei ehkä arvaa, miten suuri merkitys madonnalla oli Kaarle X Kustaan
Puolansodassa.
Korpelan
kirjan lukeminen on kesken. Lainasin sen, jos siitä olisi löytynyt vastaus
kysymykseen, onko liettualais-puolalainen ratsuväki oppinut menestyksekkään
taistelutapansa mongoleilta. Siihen ei vastausta kirjasta löytynyt. Yhdessä
suhteessa kirja oli hyödyllinen. Korpela kirjoitti laittavansa tekstiinsä
nimiä, joiden avulla voi etsiä lisätietoja. Neuvo oli hyvä. Löysin ongelmaani
lähteitä kielellä, jota pystyn lukemaan. Niiden tutkiminen on alusas, ja tämä
on yksi käsikijoitusvaiheeni töitä teettävä takautuma. Olen löytänyt
puolalaisesta näkökulmasta lähteitä, jotka selvästi osoittavat
suomalais-ruotsalaisen ratsuväen saaneen sieltä oppia. Avoinna on kysymys,
mistä puolalaiset oppinsa saivat. On tunnettuja tutkijoita, jotka pitävät
itsestään selvänä, että oppi tuli mongoleilta, ja toisia tutkijoita, joiden
mukaan tämä on pelkkä myytti. Yritän vastata lähteisiin perustuen kysymykseen
tulevassa kirjassani.
Käsikirjoituksessani
on yksi suuri ongelma. Se on paisunut kuin ”pullataikina” siitä huolimatta,
että teksti on tiivistä ja tiukkaa asiaa. Sivuja on yli 700 ja hakemisto tulisi
vielä lisäksi. Harkitsen käsikirjoituksen jakamista kahtia niin, että osa I
ilmestyisi joskus syksyllä ja osa II ensi vuonna. Aineisto jakautuisi silloin
seuraavasti:
Osa
I vuodet 1550-luvulta 1660-luvulle, arviolta 530 sivua.
Aikakausi
oli yhtämittaista sotimista: pitkä viha, sodat Puolaa vastaan ja suuri Saksan
sota sekä Kaarle X Kustaan kaikki sodat.
Osa
II vuodet 1660-luvulta vuoteen 1809, arviolta vain 400 sivua ja hakemisto.
Tähän
jaksoon sisältyisivät sodat Kaarle XI ja XII aikana, hattujen sota, Pommerin
sota, Kustaa III:n Venäjänsota ja Suomen sota. Suomen sodasta olen kirjoittanut
Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa artikkelin, johon ei ole lisättävää.
Erillinen teksti tulisi Henkirakuunarykmentistä sekä liiteosa, jossa on aineistoa
myös osan I osalta. Molempien osien yhteinen hakemisto.
Taloudellinen
puoli on hyvin haastava. Olen saanut 3000 euroa apurahana – siinä kaikki. Jos
osa I ei tuota kylliksi, osan II julkaisu viivästyy. Jakamisen riskinä yleisesti
ottaen on, ettei osa II koskaan valmistu. Etuna on, että silloin voi mukaan
ottaa aineistoa, joka muutoin ei koskaan ilmestyisi. Vierastan syvästi
ajatusta, että kun minusta aika joskus jättää, joku vieras pääsee tonkimaan jäänyttä
aineistoa. Aineistoa on paljon.