Toiset Aijat: Kevättalven mietteitä: ratsuväki

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kevättalven mietteitä: ratsuväki

Olen viimeiset pari vuotta keskittynyt suomalaiseen ratsuväkeen Ruotsin ajalla. Siitä piti valmistua kirja jo vuosi sitten. Mutta. Aihe on ollut erinomaisen työlästä – ja on sitä yhä, vaikka se on nyt käsikirjoitusvaiheessa. Yksityiskohdat ovat hitaita viimeistellä ja tulee kaikenlaisia takautumia, jotka voivat vaatia useammankin kirjan tai lähteen lukemista. Tuon tässä blogissa joitakin ajankohtaisia ajatuksiani esille.

Tämän vuoden puolella olen lukenut mm. kaksi Mirkka Lappalaisen kirjaa ja parhaillaan luettavana on Korpelan kirja Itä-Euroopan historiasta. Suomalaisen ratsuväen kannalta niistä ei paljon iloa ollut. Ainoastaan Pohjolan leijonassa oli huomioitavaa se, mitä kirjoitettiin hakkapeliitoista. Se oli siitä käsitteestä hyvä yhteenveto. Ovathan ne hyviä historiankirjoja, kun näkökulma on valtioiden ja hallitsijoiden tasolla. Leijona-kirjan olen ottanut ratsuväki-kirjani lähdeluetteloon. Susimessun olen aikonut jättää pois. Miksi? Syynä ovat käsitteet ratsusoturi ja knaapi. Edellinen tuo lähinnä mieleen keskiaikaisen ritarin, jota suomalaisen ratsuväen yhteydessä vierastan. Jälkimmäistä käsitettä käytetään huolimattomasti yleistäen eikä mielestäni kestä lähempää tarkastelua. Mustan madonnan merkitys siitä tulee kyllä hyvin ilmi. Susimessun lukija ei ehkä arvaa, miten suuri merkitys madonnalla oli Kaarle X Kustaan Puolansodassa.

Korpelan kirjan lukeminen on kesken. Lainasin sen, jos siitä olisi löytynyt vastaus kysymykseen, onko liettualais-puolalainen ratsuväki oppinut menestyksekkään taistelutapansa mongoleilta. Siihen ei vastausta kirjasta löytynyt. Yhdessä suhteessa kirja oli hyödyllinen. Korpela kirjoitti laittavansa tekstiinsä nimiä, joiden avulla voi etsiä lisätietoja. Neuvo oli hyvä. Löysin ongelmaani lähteitä kielellä, jota pystyn lukemaan. Niiden tutkiminen on alusas, ja tämä on yksi käsikijoitusvaiheeni töitä teettävä takautuma. Olen löytänyt puolalaisesta näkökulmasta lähteitä, jotka selvästi osoittavat suomalais-ruotsalaisen ratsuväen saaneen sieltä oppia. Avoinna on kysymys, mistä puolalaiset oppinsa saivat. On tunnettuja tutkijoita, jotka pitävät itsestään selvänä, että oppi tuli mongoleilta, ja toisia tutkijoita, joiden mukaan tämä on pelkkä myytti. Yritän vastata lähteisiin perustuen kysymykseen tulevassa kirjassani.

Käsikirjoituksessani on yksi suuri ongelma. Se on paisunut kuin ”pullataikina” siitä huolimatta, että teksti on tiivistä ja tiukkaa asiaa. Sivuja on yli 700 ja hakemisto tulisi vielä lisäksi. Harkitsen käsikirjoituksen jakamista kahtia niin, että osa I ilmestyisi joskus syksyllä ja osa II ensi vuonna. Aineisto jakautuisi silloin seuraavasti:

Osa I vuodet 1550-luvulta 1660-luvulle, arviolta 530 sivua.
Aikakausi oli yhtämittaista sotimista: pitkä viha, sodat Puolaa vastaan ja suuri Saksan sota sekä Kaarle X Kustaan kaikki sodat.

Osa II vuodet 1660-luvulta vuoteen 1809, arviolta vain 400 sivua ja hakemisto.
Tähän jaksoon sisältyisivät sodat Kaarle XI ja XII aikana, hattujen sota, Pommerin sota, Kustaa III:n Venäjänsota ja Suomen sota. Suomen sodasta olen kirjoittanut Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa artikkelin, johon ei ole lisättävää. Erillinen teksti tulisi Henkirakuunarykmentistä sekä liiteosa, jossa on aineistoa myös osan I osalta. Molempien osien yhteinen hakemisto.


Taloudellinen puoli on hyvin haastava. Olen saanut 3000 euroa apurahana – siinä kaikki. Jos osa I ei tuota kylliksi, osan II julkaisu viivästyy. Jakamisen riskinä yleisesti ottaen on, ettei osa II koskaan valmistu. Etuna on, että silloin voi mukaan ottaa aineistoa, joka muutoin ei koskaan ilmestyisi. Vierastan syvästi ajatusta, että kun minusta aika joskus jättää, joku vieras pääsee tonkimaan jäänyttä aineistoa. Aineistoa on paljon.