Ei aiemmin julkaistu artikkeli vuodelta 2004-2005
Adam Lewenhauptin vuonna 1977 julkaiseman matrikkelin Karl XII:s officerare mukaan (s. 693) Ludvig Johan Taube, joka tuli palvelukseen 1688, oli kornetti Tiesenhausenin liivinmaalaisessa ratsurykmentissä 1.8.1700, yleni luutnantiksi 28.12.1702, tuli TRR:n vapaakomppanian ratsumestariksi 5.8.1710 ja kuoli 171(5?). Tässä mainittu vapaakomppania on tähän asti muista lähteistä täysin tuntematon. Sellaisesta ei ole tietoa myöskään Turun ja Porin läänin varsinaisen ratsurykmentin pääkatselmusrullissa, jollainen on esimerkiksi vuodelta 1712. Mikä tämä komppania oli? Mistä se syntyi ja mihin se sittemmin joutui? Kirjoittaessani vuonna 2001 ilmestynyttä kirjaani suuresta Pohjan sodasta, tunsin mainitun matrikkelin maininnat, mutta en muiden tietojen puuttuessa kiinnittänyt asiaan enempää huomiota.
Normaalisti tuon ajan vapaakomppaniat olivat sissikomppanioita, mutta mitään yhteyttä jalkarakuunoiden nimellä tunnettuihin suuren Pohjan sodan aikaisiin sissikomppanioihin tällä ratsuväen vapaakomppanialla ei ollut. Tutkiessani Henkirakuunarykmenttiin siirrettyjä suomalaisia tästä vapaakomppaniasta tuli vastaan jopa katselmusrullia. Rullat ovat muonitusrullia vuoden 1712 tammi–toukokuulle. Näistä ensimmäisen otsikko on seuraava: ”Januari Månads Rulla hwar efter dhe wedh Åbo och Biörneborgz Lähns Cavallerie, samt Öfwerstens Reinholt Delabarres Regemente, Förordnade Frij ryttare komma att åthniuta sin profwiant…”
Tällainen ratsukomppania on tullut järjestetyksi silloin, kun Taube nimitettiin sen päälliköksi. Tammikuun 1712 alussa siinä oli 49 miestä. Tässä on poimittuna helmikuun rulla.
Februari Månadz Rulla Hwar efter de wed Åbo och Biörneborgz Lähns Cavallerie, och Öfwerstens Wälb. R. Delabarres Regemente, Förordnade Frijryttere Komma att åthniuta sin profwiant Nemb:n
N:o Man
1. Berent I: Fellbhom 1)
2. Reinholt Dettloff 1) aflöst if:n Willnäs d: 6 Febr.
3. Niels Palmstedt 1)
4. Iohan Ulbergh 1)
5. Lars Klöffvert 1) Desse äro Commenderade
6. Iohan Köökman 1) med h:r Corneten
7. Daniel Ruuth 1) Christopher Mallm
8. Petter Gaddelius 1) att Convogera Printzenss
9. Michaël Iordan 1) von Melitens
10. Mathias Tärräväinen 1) Ljck och niuta under
11. Carl Iean Wittman 1) sin förplägning
12. Samuel Rosengren 1)
13. Petter Frödingh 1
14. Lars Knape 1) Aflöste if:n Wilnäs d: 6
15. Oluff Boman 1) Februari och niutit
16. Anders Flinck 1) sin profviant härstädes.
17. Anders Engeman 1)
18. Engebrächt Regel 1)
19. Swen Udde 1)
20. Arwedh Larsson 1)
21. Hendrich Brant 1
22. Oluf Arenbergh 1
23. Johan Bomgarten 1
24. Anders Skough 1
25. Lars Gadde 1
26. Anders Klefberg 1
27. Efwen Dahlboo 1
28. Gunnar Allgreen 1
29. Otto Struuk 1
30. Johan Bröms 1
31. Erich Korssman 1
32. Swen Håltzendårp 1
33. Hans Rublack 1
34. Erich Märroin 1
35. Matts Boman 1
36. Lars Holmgreen 1
37. Gustaff Fl(ee?)s 1
38. Gottfred Wittw(er?)s 1
39. Hans Rosen Stråhle 1
40. Matts Nyman 1
41. Johan Bart 1
42. Lars Giädda 1
43. Mattis Silliax 1 Siliax niutit för Ianuari Månad Peningar och Profwiant så wida han warit Commenderad med Pg:r til ar(men?) hwarföre för innewarande Månad desss Profwiant lykmetigt högwälbor h:r Gen. Lieutenant:ns Bref af d: - blifwit innehal:r.
44. Reinhålt Brumer 1
45. Knut Michelson 1
46. Jonas Eskellson 1
47. Erich Åberg 1 sammaledes.
48. Wålmar Brumer 1
49. Iacob Winberg 1
Summa 49 Man L.I: Taube
Åbo d. 1 Februari A:o 1712.
Af föregående summa afgå de med Prinsens Ljk Commend:, för febrarj 12
N:o 43, 47, sammaledes för Ianu: dubbelt, efter anm: i rullan 2 14
35
Ruhtinas von Melitenin saattojoukko
Luettelosta selviää, että komennuskunta oli lähetetty viemään venäläisen ruhtinaan ruumista Venäjälle. Ruhtinas von Meliten oli korkeasukuisin ruotsalaisten Narvan taistelussa vuonna 1700 saama sotavanki, jonka varsinainen nimi oli Imeretian prinssi Aleksanteri Arkhelovitsh. Hän oli kotoisin Georgiasta. Georgialaisten ja persialaisten maasta karkottamana Venäjän tsaari oli ottanut hänet suojelukseensa. Ruhtinas oli Narvan taistelun aikoihin Venäjän tykistön ylin päällikkö. Sotavakeudessa hänet oli majoitettu Linköpingiin. Syyskesällä 1710 suunniteltiin laajempaa vankien vaihtoa ja tätä varten sotavankeja siirrettiin seuraavana talvena Suomen puolelle Turun seudulle. Imeretian ruhtinas siirrettiin Louhisaaren kartanoon. Louhisaari on sama kuin luettelossa mainittu Willnäs. Ruhtinas sairastui jo Pohjanlahden ympärikuljetuksen aikana ja kuoli maaliskuun puolivälissä 1711. Vasta vuotta myöhemmin ruumis vietiin juhlallisesti Viipuriin. Yrjö-Koskinen kirjoittaa ylipäällikön, kenraaliluutnantti Lybeckerin Ruotsin hallitukselle 25.3.1712 osoittaman kirjeen pohjalta:
Ruotsalainen kapteeni miehistöineen oli ollut saattamassa. Siikaniemen tullin tykönä sillanpäässä oli vastassa ollut venäläinen kapteeni ja 100 miestä. Sekä ruotsalaisella että venäläisellä puolella soitettiin surumarssia. Etupäässä kulkivat prinssin palvelijat matkakapineet muassaan, sitten eräs ruotsalaisen saattojoukon vänrikki ja 12 miestä; sen jälkeen kuljetettiin ruumis, jota ala-upseerit kahden puolen ympäröitsivät; viimeisenä kulki ruotsalainen kapteeni ja muu sotaväki. Kun venäläisiä ala-upseereja oli asettunut ruotsalaisten sijalle ja hevoset oli vaihdettu, jolla välin venäläiset tarjosivat ruotsalaisille upseereille lasillisen paloviinaa ja simaa, oli juhlallinen saatto suoritettu.
Lybeckerin mukaan saattojoukkoa johtanut kapteeni kuoli pian retken jälkeen. Voidaan kysyä, tarkoitetaanko saattamassa olleella kapteenilla ratsumestari Taubea, jonka kuolinajasta tai -paikasta ei ole tarkempaa tietoa kuin matrikkelissa oleva epävarma vuosiluku 1715. Vänrikillä voidaan tarkoittaa luettelossa mainittua kornetti Malmia, joka Lewenhauptin matrikkelin mukaan (s. 435) oli Christoffer Malm. Tämä aloitti vapaakomppaniassa aliupseerina, oli sitten Tiesenhausenin liivinmaalaisessa ratsurykmentissä kornetti, tuli Tallinnan kukistuttua Suomeen ja siirtyi heinäkuussa 1712 kornetiksi Karjalan ratsurykmenttiin jääden Pälkäneen taistelussa 6.10.1713 vangiksi. Jos tämä tieto pitää paikkansa, Turun läänin vapaakomppania oli olemassa jo ennen vuotta 1710. Tieto on kuitenkin virheellinen, koska Christoffer Malm palveli ainakin jo joulukuussa 1706 Tiesenhausenin ratsurykmentissä. Hän oli Tiesenhausenin komppaniassa majoitusmestari.
Vapaakomppaniasta muihin rykmentteihin
Vaikka nimenomainen tieto puuttuu, ratsuväen vapaakomppania syntyi vuonna 1710 sen jälkeen, kun Viipuri, Käkisalmi, Riika ja Tallinna antautuivat venäläisille. Venäläisten valtaamilta alueilta – varsinkin Viron puolelta – tuli ratsuväen miehiä, joiden rykmenttiä ei enää ollut olemassa. Todennäköisesti vapaakomppania lakkasi olemasta jo vuoden 1712 aikana, koska siitä ei ole myöhempiä tietoja.
Pieni komppania tuskin tarvitsi muita upseereita kuin edellä mainitut ratsumestarin ja kornetin. Korpraaleista ei ole tietoja, mutta listan alussa on nimiä, jotka lienevät olleet aliupseereita, tai ainakin pian ylenneen aliupseereiksi. Henkirakuunarykmenttiin kesällä 1712 siirtyneissä on sen verran samoja sukunimiä, ettei se voi olla sattumaa: listan numero 1 Berent I. Fellbhomin pitää olla sama kuin henkirakuunoissa vääpeli Fällbom, numero 2 Reinholt Dettloff on sama kuin kersantti Detlof ja numero 4 Johan Ulbergh sama kuin vääpeli Ullberg, joiden etunimiä ei mainittu, sekä numero 28 Gunnar Allgreen sama kuin rakuuna Gunnar Ahlgreen.
Vaikka seitsemän vuoden aika on pitkä, silti ainakin 17 listan nimistä oli sittemmin Ruotsin puolella Henkirakuunarykmentin rullissa vuonna 1719 (ns. vanhempi eli värvätty Henkirakuunarykmentti). Nämä nimet on alleviivattu yllä ja alempana olevissa listoissa. Kolme tulkinnanvaraista tapausta on merkitty kursiivilla. Henkirakuunarykmentistä on pääkatselmusrullat vuosilta 1719, 1720 ja 1721. Seitsemän vuoden aikana monta sinne siirtynyttä oli varmasti ehtinyt kuolla tai muutoin poistua riveistä. Kun tapauksia ei ole enempää, niistä löytyneet tiedot voidaan tässä kertoa lyhyesti mies mieheltä (luettelo alempana).
Muut vapaakomppaniassa mainituista saattaisivat löytyä, jos olisi mahdollista tutkia muiden ruotsalaisten rykmenttien katselmusrullia vuoden 1712 jälkeiseltä ajalta. Vain osa vapaakomppanian miehistä oli syntyperältään suomalaisia, joten on oletettavissa, että useimmat siirtyivät Ruotsin puolelle. Joukosta erottuu kaksi selvää suomalaista nimeä, Teräväinen ja Märroin (Meronen), sekä muutama selvästi muualle viittaava nimi (Regel, Håltzendårp ja Rublack, ehkä myös Klöffvert, Arenbergh ja Wittwers). Nimi Silliax viittaa Zilliacus-sukun ja siten Inkerinmaalle.
Henkirakuunarykmentin rullista löytyneet vapaakomppanian miehet
Henkirakuunarykmentin lähteet ovat ennen vuoden 1719 pääkatselmusta puutteellisia. Tuon vuoden ja kahden seuraavan vuoden pääkatselmusrullista saadaan löytyneiden vaiheisiin vähän valaistusta. Muutama miehistä oli mukana vielä silloin, kun henkirakuunarykmentti syksyllä 1721 sulautettiin Turun ja Porin läänin ratsurykmenttiin Henkirakuunarykmentin nimellä (ns. nuorempi eli ruotujakoinen Henkirakuunarykmentti) ja kotiutettiin Turun ja Porin läänin rustholleille. Seuraavat vapaakomppanian miehet on sieltä voitu tunnistaa:
Numero 1. Berent I. Fellbhom, täytyy olla sama kuin vääpeli (ei etunimeä) Fällbom, joka 4.10.1712 oli Turussa matkalla liittyäkseen henkirakuunoihin seuraavina mainittavien Dettlofin ja Ulbergin kanssa. Häntä ei löydy enää 1719 pääkatselmusrullasta.
Numero 2. Reinholt Dettloff, kornetti Lybeckerin komppaniassa 1719. Tuli vapaaehtoiseksi Turun ja Porin läänin ratsurykmenttiin 20.11.1709, yleni korpraaliksi 1711, Henkirakuunarykmentin kersantiksi 27.7.1712, adjutantiksi 6.12.1712, kornetiksi 26.8.1718 ja sai eron palveluksesta 26.1.1720.
Numero 4. Johan Ulbergh, s. 1685, tuli 1708 vapaaehtoiseksi Turun ja Porin läänin ratsurykmenttiin, yleni korpraaliksi 1710, Henkirakuunarykmentissä vääpeliksi 3.8.1712, siirtyi vänrikiksi Vestmanlannin jalkaväkirykmenttiin 13.10.1718 ja sai eron 30.9.1719. Elossa ainakin vielä 1735, asui Ruotsissa.
Numero 13. Petter Frödingh, 48-vuotias, palvellut 20 vuotta ja syntyisin Länsi-Götanmaalta. Siirrettiin lakkautetusta Roden komppaniasta everstiluutnantin komppaniaan 15.7.1719 nro 96 ja sai 25.9.1719 pyynnöstään eron.
Numero 14. Lars Knape, ylennettiin Meijerhielmin komppaniassa lippumiehestä (förare) 1719 kersantiksi, 31-vuotias, palvellut 13 vuotta, syntyisin Länsi-Götanmaalta. Pääkatselmuksessa Gripsholmassa 29.8.1721 hän oli kersantti ja siirrettiin nuorempaan Henkirakuunarykmenttiin, palveli kersantin arvoisena majoittajan vakanssilla everstiluutnantin komppaniassa 14.5.1723 asti, jolloin otti eron palveluksesta ja luultavasti palasi Ruotsiin.
Numero 16. Anders Flinck, Lilliengripin komppaniassa 1719 nro 17, 50-vuotias, palvellut 14 vuotta, syntyisin Länsi-Götanmaalta, kuoli Smålannissa 11.6.1720, tai Franckin komppaniassa nro 43/34, 24-vuotias, palvellut 18 vuotta ja syntyisin Roslagenista. Jälkimmäinen siirrettiin 1720 Franckin komppanian tultua lakkautetuksi henkikomppanian nroon 105 ja oli samassa numerossa (Paraisten Löfsdal) nuoremman Henkirakuunarykmentin henkikomppaniassa vielä 1728. Vuoden 1739 pääkatselmusrullassa rakuunana on Simon Dahlman, jolla on kuusi palvelusvuotta, joten Flinck lienee saanut eron palveluksesta vuonna 1733. Kahdesta vaihtoehdosta edellinen on todennäköisempi, koska useita muitakin oli Lilliengripin komppaniassa ja syntynyt Länsi-Götanmaalla.
Numero 18. Engebrächt Regel, ylennettiin 1718 korpraaliksi Lilliengripin komppaniaan, 38-vuotias, palvellut 12 vuotta, syntynyt Länsi-Götanmaalla. Sai heti tultuaan siirretyksi nuoremman Henkirakuunarykmentin Ylä-Satakunnan komppaniaan 7.10.1721 eron niin, että ei matkustanut Suomeen. Sukunimi on myös muodoissa Regal ja Regale.
Numero 19. Swen Udde, 1719 Lilliegripin komppanian rakuuna nro 56/47, 31-vuotias, palvellut 11 vuotta, syntynyt Länsi-Götanmaalla, säämiskämaakarin taito. Nro 56 (Udd) nuoremmassa Henkirakuunarykmentissä, siirtyi jo lokakuussa 1721 Lempäälän Suomelan numeroon 62. Pääkatselmuksessa 1728 sai pyynnöstään eron, kun rusthollari oli hankkinut kansallisuudeltaan suomalaisen miehen hänen tilalleen. Palasi todennäköisesti Ruotsiin.
Numero 20. Arfwedh Larsson. Joukkoon sisältyi useita uusmaalaisia, joten saattaa olla sama kuin Henkirakuunoiden Arvid Steen, joka vuoden 1719 pääkatselmuksessa oli Francin komppaniassa rakuuna nro 11, 50-vuotias, palvellut 10 vuotta, syntynyt Uudellamaalla. Steen sai pääkatselmuksessa pyynnöstään vanhana ja heikkonäköisenä eron. Lisäperusteena on, että useimmat Henkirakuunarykmentin uusmaalaiset, joilla oli vuonna 1719 vähintään 10 palvelusvuotta, on mainittu tässä listassa. Puuttumaan jää vain 32-vuotias, 10 vuotta palvellut Gustav Strandberg ja varusmestari Johan Sparrstedt (ikä 36, palvellut 15 vuotta).
Numero 21. Henrich Brant, 1719 majurin komppanian numerossa 77, 33-vuotias, palvellut 11 vuotta, syntyisin Hallannista. Nuoremmassa Henkirakuunarykmentissä Halikon komppaniassa ensin numerossa 94, ylennettiin korpraaliksi 2.11.1721. Hänelle ja Katarina Heikintyttärelle syntyi 19.5.1731 Perttelissä poika Petter. Pääkatselmuksessa Turussa 4.10.1739 ensimmäisenä korpraalina Halikon komppaniassa, oli mukana vielä Hattujen sodan lopulla Turussa 6.9.1743 pidetyssä katselmuksessa marssikelpoisena. Lienee sama kuin 23.2.1759 Loimaan Ilmarisissa kuollut 73-vuotias (s. 1686) vanha korpraali.
Numero 25, Lars Gadde, everstiluutnantin komppaniassa 1719 ensin nro 93 (Gadd), sitten 75, 39-vuotias, palvellut 18 vuotta, syntynyt Dahlbossa, vuoden 1720 pääkatselmuksessa nro 92 ja nuoremmassa Henkirakuunarykmentissä majurin komppanian nro 92 (Tieksmäki), josta sai eron iän ja raihnauden takia 1.7.1724.
Numero 26. Anders Klefberg, on Lilliegripin komppaniassa 1719 rakuuna nro 63/54 (Cleberg), 35-vuotias, palvellut 14 vuotta, syntynyt Länsi-Götanmaalla. Sai (Clefberg) pääkatselmuksessa 1720 eron sotapalvelukseen täysin kelpaamattomana.
Numero 28. Gunnar Ahlgren, 44-vuotias vuonna 1719, palvellut 12 vuotta ja syntynyt Hallannissa. Nuoremmassa Henkirakuunarykmentissä Ylä-Satakunnan komppaniassa nro 58, siirrettiin jo lokakuussa 1721 Vesilahden Pöyhölän numeroon 64, jossa palveli kunnes vuoden 1728 pääkatselmuksessa sai vanhana ja vasemmassa jalassa olevan vian takia eron.
Numero 31. Erkki Kårsman, rakuuna nro 5 majurin komppaniassa 1719, 34-vuotias, palvellut 12 vuotta, syntynyt Uudellamaalla. Siirtyi samaan numeroon (Orhatunpää) nuoremman Henkirakuunarykmentin Halikon komppaniassa ja palveli eroonsa 17.12.1726 asti. Eron syy oli sairaalloisuus.
Numero 33. Hans Rublack, mahdollisesti sama kuin Hrr:n Lilliengripin komppaniassa numerolla 54/45 ollut Hans Råbåck, joka oli jäänynyt sairaana Itä-Götanmaalle, 43-vuotias, palvellut 11 vuotta ja syntynyt Länsi-Götanmaalla. Pääkatselmuksessa Arbogassa 10.11.1720 hänelle myönnettiin ero.
Numero 35. Matts Boman, majurin komppaniassa 1719 rakuuna nro 3, 30-vuotias, palvellut 11 vuotta, syntynyt Uudellamaalla, suutarintaitoinen, siirrettiin sodan päätyttyä Halikon komppaniaan, kuoli 7.10.1722.
Numero 39. Hans Rosen Stråhle, sukunimen perusteella mahdollisesti sama kuin Lilliengripin komppanian rakuuna nro 16, Jöns Rosenstråle, joka vuoden 1721 pääkatselmuksessa oli 42-vuotias, palvellut 21 vuotta, syntynyt Smålannissa ja sai eron vanhana ja sotapalvelukseen kelpaamattomana.
Numero 40 Matts Nyman, tuli furiiriampujista majurin komppaniaan ja 1719 rakuuna nro 8, 37-vuotias, palvellut 18 vuotta, syntynyt Uudellamaalla, palveli sodan jälkeen Halikon komppaniassa Paimion Laaroisten numerossa, hukkui 18.5.1738.
Numero 45. Knut Michelson, 1719 majurin komppanian rakuuna nro 9, 44-vuotias, palvellut 15 vuotta, syntynyt Inkerinmaalla. Oli jäänyt sairaana Itä-Götanmaalle, sai pääkatselmuksessa 1720 sairautensa takia eron.
Numero 47. Erich Åberg, lippumies (förare) majurin komppaniassa 1719, 31-vuotias, palvellut 11 vuotta, syntynyt Uudellamaalla, palveli Halikon komppaniassa saaden eron vääpelinä 30.11.1740. Asui Perttelin Vihmalossa vaimonsa Margareta Melartopaeusin kanssa. Heille syntyi vuosina 1727–36 useita lapsia.
Yhteenvetona voidaan arvioida, että noin puolet vapaakomppanian miehistä siirtyi vuonna 1712 Henkirakuunarykmenttiin. Näistä vajaat 20 miestä oli palveluksessa vielä seitsemän vuotta myöhemmin ja yhdeksän siirtyi rauhan tultua 1721 nuorempaan Henkirakuunarykmenttiin Suomessa.
Lähteet ja kirjallisuus
- KA Militaria HRR 110, katselmusluettelo vuodelta 1743 (mf 54944).
- Kankaanpää Matti J. 2001: Suuri Pohjansota, Iso Viha ja Suomalaiset. Jyväskylä.
- Kirkonkirjatietoja Hiski-tietokannan mukaisesti http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi.
- Lewenhaupt Adam 1977: Karl XII:s officerare, biografiska anteckningar, I–II. Lund.
- Nuorempi Henkirakuunarykmentti: v. 1721 SKrA (SVAR) mikrokortti K05534 v. 1728 TMA Turun lääninhallitus Hab 2–3, mf MA 62, v. 1739 SKrA (SVAR) mikrokortti K05553. Nämä löytyvät myös SVAR Skannat material, Generalmönsterrullor, Livdragonregementet (äldre).
- Vanhempi Henkirakuunarykmentti: SVAR Skannat material, Generalmönsterrullor, Livdragonregementet (yngre), pääkatselmukset 1719, 1720 ja 1721. Vuoden 1716 pääkatselmusrullassa on vain kaksi komppaniaa.
- Wirilander Kaarlo 1953: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718–1810, virkatalonhaltijain luettelot. Helsinki.
- Yrjö-Koskinen, Z. 1901: Venäläiset sotavangit Ruotsissa ja Suomessa suuren pohjoismaisen sodan aikana. HArk. 17:1.