Pohjanmaan ratsukomppania 1620- ja 1630-luvuilla

Artikkeli ilmestyi Eteläpohjalaiset Juuret lehdessä 2/2016, s. 43-50

Kuten Jaakko Ilman elämäkerrasta hyvin tiedetään, Pohjanmaalla on ollut ratsumiehiä eli huoveja jo 1500-luvun jälkipuoliskolla. Mutta yhtenäinen pohjalainen ratsuosasto, komppania on tietääkseni ollut vain 1620- ja 1630-luvuilla. Pieniä poikkeuksia on myöhempien sotien aikana ollut. Esimerkiksi suuren Pohjansodan sytyttyä 1700-luvun aivan alussa papit, nimismiehet ja muut virkamiehet joutuivat asettamaan noin 50 miehen ratsukomppania. Tässä nyt kirjoitan Kustaa II Adolfin aikaisesta pohjalaisesta ratsukomppaniasta.

Onko joku kuullut Johan Printzistä? Johan Printz syntyi Ruotsissa 1592 ja kuoli Ruotsissa 1663. Ruotsin siirtokunnasta Delawaressa (Uusi Ruotsi) olette varmaankin kuullut. Printz oli siellä kuvernöörinä vuosina 1642-1653. sitä ennen hän oli ratsuväen upseeri. Ura ratsuväessä on lyhyesti kerrottuna seuraava: Ennen tuloaan Ruotsin sotapalvelukseen hän oli ollut keisarillisten palveluksessa Saksassa ja tanskalaistenkin joukoissa. Ruotsin sotaväessä hän oli ensin luutnantti Gustav Hornin rykmentissä 1624 ja sitten Åke Tottin kyrassieereissa, mainitaan Turun läänin ratsuväen ratsumestarina 1630, majurina 1634 ja everstiluutnanttina 29.9.1636. Hän siirtyi Länsigötanmaan ratsurykmenttiin 28.3.1638. Sotilasura päättyi sen riveissä vuonna 1640 Chemnitzin kaupungin puolustajana. Uusi ura tuli Uudessa Ruotsissa, jonka jälkeen hän oli valtiopäivämies ja maaherra.[1]  Missään ei mainita Pohjanmaata! Printz kuitenkin oli Turun läänin ratsurykmentissä Pohjanmaalaisen komppanian päällikkö.

Kirjani suomalaisesta ratsuväestä Ruotsin ajalla ensimmäinen osa on käsikirjoitusvaiheessa. Siinä Printz pääsee paremmin esille. Åke Tottilla oli samanaikaisesti sekä maakomppania ratsuväkeä että kyrassieerikomppania, molemmat suomalaisia. Kyrassieerit olivat haarniskoitua ratsuväkeä. Niistä kirjoitan kirjassani. Tässä totean vain, että Printz oli kyrassieerikomppanian luutnantti. Kun Tott yleni kenraaliksi, Printz käytännössä kapteeniluutnanttina johti komppaniaa. Kyrassieerit sotivat 1620-luvun jälkipuolella Preussissa.

Samoilta ajoilta on peräisin pohjalainen ratsukomppania. Sen ensimmäinen ratsumestari oli Mickel Jordan vuodesta 1628. Jordanin siirtyessä muualle Printzistä tuli seuraaja. Aikalaiset luonnehtivat Printziä harvinaisen kookkaaksi, painoi noin 200 kiloa, esiintymiseltään karskiksi ja hallitsijamaiseksi. Hän vaati alaisiltaan tarkkaa kirkollisten märäysten noudattamista. Kahta asiaa voisi ihailla: sitä ratsua, joka kantoi Printzin rynnäkössä täyttä laukkaa. Joukon päällikön tehtävä oli ratsastaa eskadroonansa kärjessä. Siinä oli parisataa ratsukkoa loivasti kiilamaisessa muodostelmassa. Hevosen painoa hyväksi käyttäen pyrittiin murtautumaan vastustajan rintamasta läpi. Toiseksi sitä, jolla oli niin kovat hermot, että pysyi paikoillaan, kun eskadroona painoi päälle. Puolalaisilla oli nopeat ratsut eikä niitä juuri kiinni saatu takaa-ajossa.

Pohjalaiskomppania Preussissa

Ratsuväki oli Liivinmaalla ja Preussissa sekä sittemmin Saksassa käydyissä sodissa keskeinen aselaji. Kustaa II Adolfin aikana ratsuväen määrää jatkuvasti lisättiin. Tätä taustaa vasten pohjalaiskomppanian syntykin on asetettava. 

Mickel Jordanin komppania oli Preussissa vuonna 1629, jolloin se katsastettiin Melsackissa 2. toukokuuta. Hän oli edellisenä vuonna värvännyt ratsuväkeä nimenomaan Pohjanmaalta. Ohessa on ratsumestarin allekirjoitus rullan lopusta. [2]  Luutnantti oli Per Galle, vänrikki Hans Boije, korpraalit Juho Martinpoika ja Yrjö Erkinpoika, johdattaja Tuomas Erkinpoika, pappina herra Jakob, kirjurina Kalus Klausson, parturina mestari Joachim, kengitysseppänä Niilo Niilonpoika ja profossina Hannu Maununpoika. Trumpetistia ei ollut. Miehistö jakautui pitäjittäin seuraavasti:

Kemi 2, Ii 2, Oulun pitäjä 5, Liminka 1, Pyhäjoki 2, Kalajoki 2, Kokkola 10, Pedersöre 4, Uusikaupunki 1, Vaasan kaupunki 7, Uusikaarlepyy 5, Oulun kaupunki 1, Saloinen 1, Lohtaja 1, Kronoby 2, Maalahti 1, Isokyrö 16, Lapua 3, Ilmajoki 9, Hämeenkyrö (!) 10, Porin kaupunki 2, Paimio 3.

Miehiä oli kaikkiaan 113, joista kuolleita tai vangiksi jääneitä oli 25 ja siis rivissä olevia 88. Henkilöiden tunnistus muista lähteistä on vaikeata, koska monet ovat vain etunimellä ja isännimellä. Kylien nimiä ei ole. Kaupungeissa, kuten Vaasassa sanotaan, että Simo Antinpoika oli pormestarin palvelija. Varustajina erottuvat varsinkin pohjoisempana Pohjanmaata nimismiehet, porvarit ja kirkkoherrat.

Toinen rulla samasta komppaniasta on kotiutuksen edellä tehty 20. lokakuuta 1629.[3]  Paikkaa ei ole merkitty. Nimet ovat samat. Nyt lopussa kerrotaan, että kuolleita oli 20, karkureita kolme, vankina kolme ja ylläpidettyjä 88. Rullasta ei ilmene, ketkä olivat kuolleita tai puolalaisten vankeina.

Preussin kautta Saksaan 1635

Sota Puolaa vastaan päättyi välirauhaan 1629 ja seuraavana kesänä Kustaa II Adolf siirsi sodan Saksaan. Tähän ajankohtaan sijoittuu myös Printzin siirtyminen kyrassieereista Turun ja Porn läänin ratsuväkeen ratsumestariksi. Saksaan pohjalaisia ei heti lähetetty. Suomessa ollessaan Printz asui Korsholman kuninkaankartanossa. Sota sujui Saksassa alkuvuosina niin hyvin, ettei sinne Suomesta tarvinnut lähettää täydennyksiä. Vuonna 1634 tilanne muuttui. Nördlingenissä kärsittiin elokuussa 1634 vakava tappio keisarillisia vastaan. Samoihin aikoihin välirauha Puolan kanssa oli umpeutumassa ja sodan syttyminen uudelleen Preussissa ja Liivinmaalla oli vakava uhka. Tässä tilanteessa Suomestakin koottiin apujoukko, joka jälkimmäisen uhan takia lähetettiin Preussiin. Pohjalaiset olivat apujoukon yksi osa. Vaikka ei ollut varsinaisesti nimitety apujoukon johtajaksi, Johan Printzistä tuli sen tosiasiallinen johtaja. [4]

Printzin johdettavana oli neljästä ratsukomppanaiasta koottu eskadroona vahvuudeltaan vähän yli 500 ratsua. Yksi komppanioista oli hänen oma pohjalaiskomppaniansa, vahvuus päällystöineen 134 Elbingissä 2. heinäkuuta 1635. Luutnantti oli Johan Munck, kornetti Peter Printz, korpraalit Yrjö Erkinpoika ja Hannu Yrjönpoika, johdattaja Pekka Jaakonpoika, pappi herra Anders, profossi Esko Jaakonpoika, seppä Mikko Heikinpoika ja välskäri Riggert Wolfsson. Ratsukoiden varustajat jakautuivat pitäjittäin seuraavasti: Pyhäjoki 1, Kokkola 2, Karlepyy 7, Liminka 1, Vöyri 6, Mustasaari ja Maalahti 5, Uusikaarlepyy 1, Vähäkyrö 9, Isokyrö 28, Lapua 22, Ilmajoki 24, Laihia 6, yhteensä 112 ja päällystön ratsujen 22 kanssa 134. Komppaniassa oli vahva eteläpohjalainen leima, noin 80 % ratsukoista oli sieltä. Rullan henkilöiden tunnistaminen muista lähteistä on mahdollista, koska useimmilla mainitaan myös kotikylä tai on muutoin identifioitavissa oleva kuten Michell Ilka tai Thomas Tutipä. [5]

Pieniä muutoksia oli tapahtunut, kun komppania katsastettiin 18. syyskuuta 1635 Saksaan siirron edellä. Välirauha Puolan kanssa saatiin jatkettua, joten eskadroona voitiin siirtää Pommeriin ja Saksaan, jossa Johan Banérin johtama armeija oli suurissa vaikeuksissa. Kansleri Axel Oxenstjernalle piti muodostaa saattojoukko, johon tuli puolisataa suomalaista ratsumiestä. Näiden mukana oli Printzin komppanian korpraali Hannu Yrjönpoika ja yhdeksän ratsumiestä.

Pommerin kautta komppania eteni syvemmälle Saksaan ja joutui koviin taisteluihin. Näissä everstiluutnantiksi ylennyt Printz ja korpraali Yrjö Erkinpoika jäivät Hallen luona vangiksi. Hallen luona kaatui neljä ratsumiestäkin. Suomalaisen ratsuväen kannalta syyskuun 24. päivä 1636 käyty Wittstockin taistelu oli merkittävä. Pohjalaisetkin olivat mukana Tore Bielken rykmentissä. Luultavasti Printz ei ollut mukana ollen vielä vankina. Voitetun taistelun jälkeen oli runsaasti vankeja, joiden avulla vaihtokauppaa voitiin tehdä. Printzkin vapautui. Pohjalaiset olivat yksi komppania Turun ja Porin läänin ratsuväessä, joka kuului Johan Banérin pääarmeijaan. Armeijat olivat sen verran suuria, ettei sotatoimista kerrottaessa yksittäinen rykmentti erotu saati sitten yksi sen komppanioista. Syksyllä 1637 armeija joutui perääntymään Pommeriin kovasti ahdistettuna selkä merta vasten.

Viimeiset vuodet

Vuosi 1638 merkitsi eräänlaista käännekohtaa myös pohjalaisten kohdalla. On erikoista, että Johan Printzillä oli sen vuoden alkupuolella samanaikaisesti nimissään kaksi ratsukomppaniaa. Toinen oli tämä pohjalainen ja toinen ruotsalainen, joka tarkemmin tutkittaessa osoittautuu olevan Länsigötanmaan ratsuväkeä. Peter Englund on paitsi etevä tutkija myös oivallinen tietokirjailija. Hän noteeraa Johan Printzin monessa kohtaa kirjaansa kolmekymmentävuotisesta sodasta (suomennettu nimellä suuren sodan vuodet). Hän kertoo mm., kuinka tämä puolusti Chemnitziä huhtikuussa suurta keisarillisten joukkoa vastaan. Omien ratsumiestensä ja kaupunkilaisten painostuksen takia Printz joutui luovuttamaan kaupungin, joutui Johan Banérin epäsuosioon ja Tukholmassa sotaoikeuteen. Hän sai uuden tilaisuuden valtameren takana ja ennen sitä myös aatelisarvon. Banér oli armeijassaan diktaattori. Sinne ei ollut asiaa. tästä Englund kirjoittaa värikkäästi. Taitonsa tietokirjailijana hän osoittaa siinä, että Printzin yhteydessä ei sanallakaan mainita toiminnasta suomalaisessa ratsuväessä. Ruotsalaisten silmissä suomalaisia ei aina ole ollut olemassa.

Ohessa on Johan Printzin omakätinen nimikirjoitus vuoden 1638 katselmusrullan lopusta. Näihin aikoihin hän jätti pojalaiskomppanian johtamisen. Komppaniakin Saksassa alkoi käydä vähiin. Maaliskuun lopussa Pommerin Stolpessa rivissä oli 25, kotona 10, vankina 9, Wittstockissa kaatuneita 3, tauteihin kuolleita 32 ja karkureita vain kolme. Lisäksi oli kaksi alipäällystöön ylennettyä ja yksi sairaana jälkeen jäänyt (ks. liite). Samaan aikaan Pohjanmaalla koottiin uusia ratsukoita Saksaan lähetettäväksi. Näitä oli 72. Vuoden 1636 päällystöstä Stolpessa oli enää kengitysseppä Mikko Heikinpoika. Korpraali Yrjö Erkinpoika kuoli vankina Drössenissä. Monta oli kotiutettu, myös itse Printz. Tarkoitus oli koota siellä komppania uusiksi.

Printzin johdolla Stettiniin tuli 10. heinäkuuta 1638 suuri joukko uusia alokkaita. Pohjalaiskomppanian rivivahvuus oli 92, kun se katsastettiin Tribseesissä 7. elokuuta. Näistä vanhoja oli vain 18. Sotaan lähtevät oli katsastettu Isokyrössä 13. helmikuuta. Pommerista Printz itse siirtyi johtamaan länsigötanmaalaisia, kuten edellä on kerrottu. Pohjalaiskomppanian uudeksi ratsumestariksi tuli Nils Thomasson. Tämä oli aikaisemmin ollut Torsten Stålhandsken rykmentissä kapteeniluutnantti. Syyskuussa komppanialla oli seuraava päällystö:

Luutnantti Erik Larsson ja kornetti Sven Schute (Skute) olivat olleet jo Printzin aikana tehtävissään. Korpraaleina oli Antti Heikinpojan ja Pentti Simonpojan lisäksi kolmantena Jaakko Erkinpoika, joka aikaisemmin oli ollut Uudenkaarlepyyn Pensalan ratsumies. Johdattaja Simo Heikinpoika oli entisiä. Parturina oli mestari Casper, pappina entinen herra Jakob. Seppä, profossi ja trumpetistit olivat entisiä. Vuonna 1638 taudit harvensivat kovasti sekä vanhaa miehistöä että varsinkin uusia alokkaita. Taisteluissa kaatuneita oli vain muutama. Vuonna 1639 syksyyn mennessä kaatui vain kaksi ja kaksi kuoli tauteihin. Wismarissa sairaita oli 15. Komppania oli taas kutistunut pieneksi niin, että rivissä olevia oli vain 19. Päällystö pidettiin täysilukuisena, mutta suurin osa siitä lähetettiin kotiin täydennyksiä kokoamaan. Saksaan jäi kornetti Sven Skute (Schute) ja korpraali Jaakko Erkinpoika. Nämä olivat siellä vielä helmikuussa 1640. Samaan aikaan kotona Pohjanmaalla oli 19 ratsumiestä.

Ratsukomppanian lakkautus

Pohjanmaalla uudelleen muodostettava komppania oli läsnä Vähäkyrön pappilassa 1.9.1640. Kornetti Skute oli tullut Saksasta ja nostettiin luutnantiksi. Hänen mukanaan sieltä tuli pari ratsumiestäkin. Kornetiksi tuli Nils Filpusson. Korpraaleina olivat Antti Heikinpoika ja Pentti Simonpoika, reformoituna korpraalina Jaakko Erkinpoika, pappina herra Mårten, johdattajana Simo Heikinpoika, parturina mestari Caspar, trumpetisteina Erkki Antinpoika ja Erkki Erkinpoika, profossina Esko Jaakonpoika sekä seppänä Mikko Heikinpoika. Uusia ratsukon varustajia otettiin mukaan. Rullasta saadaan seuraava tilasto.

Nils Thomasson 1.9.1640	Läsnä	Sak­sassa	Uusi 1640	Yht.
Pohj. voutikunta	2	0	10	12
Pedersöre	0	1	0	1
Uusikaarlepyy	2	0	0	2
Vöyri	3	1	1	5
Mustasaari	3	0	0	3
Laihia	5	0	1	6
Vähäkyrö	7	0	0	7
Isokyrö	15	5	4	24
Lapua	14	6	0	20
Ilmajoki	19	4	3	26
Yhteensä	70	17	19	106

Ne pohjalaiset, jotka olivat jääneet Saksaan, sijoitettiin Karl Bäckin komppaniaan, jossa muut olivat yläsatakuntalaisia. Ankeita oloja karkuun lähti 20. syyskuuta 1640 laihialainen Heikki Ollinpoika. Kaksi ratsumiestä kotiutettiin ikänsä takia kuukautta myöhemmin.

Uudelleen Pohjanmaalla koottua komppaniaa ei kuitenkaan lähetetty Saksaan. Kun Turun ja Porin läänin ratsuväen täydennykset katsastettiin Turun linnassa 28. kesäkuuta 1641 sotaan lähettämistä varten, todetaan, että pohjalaiskomppania on erityisistä syistä lakkautettu. Nils Thomasson sai uuden komppanian johdettavakseen. Läänissä tehtiin komppanioiden välillä järjestelyjä niin, että lakkautuksesta huolimatta rykmentissä oli kahdeksan komppaniaa. Niiden alueet keskitettiin Pohjanmaan eteläpuolelle.[6]  Ratsuväen pohjalaiskomppania oli ollut olemassa vähän yli kymmenen vuotta. Saksaan jääneet ratsumiehet ratsastivat siellä niin kauan kuin pystyivät. Sitkeimmät olivat vielä muutama vuosi myöhemmin hengissä ja palveluksessa.

Otetaan tähän vielä ote Karl Bäckin komppanian rullasta 26. lokakuuta 1641. Siinä olivat silloin seuraavat aikaisemmin Nils Thomassonin pohjalaiskomppaniassa palvelleet [7]: 

[1] Kari Tarkiainen: Johan Printz. Svenski biografisk lexikon 29 (1995-1997), s. 493. Vertaa https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Printz, luettu 25.3.2016.

[2] KrA Rullor 1629/9: 162-163v. Arvi Korhonen: Hakkapeliitain historia II, Porvoo 1943, s. 303.

[3] KrA Rullor 1629/8: 183-185.

[4] Jos lähdettä ei ole aina täsmennetty, se perustuu alussa minittuun käsikirjoitukseeni.

[5] KrA Rullor 1635/3: 233-234v. Nimet kuitenkin saattavat olla ratsukon varustajia eikä ratsastajia.

[6] Jussi T. Lappalainen: Hakkapeliittain joukkoon; Suomen ratsuväen rekrytointi 1638-1649. Tiede ja ase 47, Joensuu 1989, s. 141, 144-146.

[7] KrA Rullor 1640/9: 29-v. Lyhenne tr tarkoittaa ratsupalvelijaa (tjenare), B:r veljeä (bror), jbm = ibidem (samoin).