Toiset Aijat: Sota kansallisin joukoin

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Sota kansallisin joukoin

Sota kansallisin joukoin, kirjoitettu 26. heinäkuuta 2015

Monivuotinen tutkimusteemani on ollut suomalainen ratsuväki Ruotsin ajalla. Tavoitteena on saada siitä kirja. Tutkimukset 1600-luvun puolella ovat osoittautuneet ennakoitua vaikeammiksi ja työläämmiksi. Kirjan valmistuminen jäänee voden 2016 puolelle.
Suomalaisesta ratsuväestä ei voine kirjoittaa kokonaiskuvausta ilman kolmekymmentävuotista sotaa. Se oli pitkä sota eikä siitä ole suomalaisittain niin hyvää kirjallisuutta olemassa kuin eräistä muista sodista. Ehkä on hyvä, että aloitan julkaisutoiminnan paitsi artikkeleilla Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa myös tässä blogin muodossa.

Olen siis suomalaisen ratsuväen näkökulmasta uppoutunut kolmekymmentävuotiseen sotaan, jota nimitän jatkossa lyhyesti Saksan sodaksi. Sota oli monessa mielessä merkittävä ja merkillinen. Merkillisenä voi pitää sanontaa, että ruotsalaiset voittivat tai hävisivät, kun kansallisuudeltaan ruotsalaisia oli mukana kovin vähän siinäkin tapauksessa, että suomalaiset laskettaisiin mukaan.  Merkillistä on, että suomalaisten taisteluihin sisältyy taisteluja, joissa oli korkeintaan yksittäisiä suomalaisia. 1630-luvun lopulla kansallisia, siis ruotsalaisia tai suomalaisia, joukkoja saattoi toistakymmentätuhatta miestä käsittävässä kenttäarmeijassa olla ehkä viisisataa. Tosiasiassa monissa Saksan sodan taisteluissa  oli saksalaisia saksalaisia vastassa.
Esimerkiksi voidaan ottaa Nördlingenin taistelu vuodelta 1634, jossa Ruotsi kärsi pahan tappion. Siellä ei ollut mukana ainotakaan kansallista rykmenttiä, ei edes pienempää yksikköä kuten komppaniaa tai eskadroonaa. Tiettävästi suomalaisia oli siellä vain kolme: Gustav Horn, Arvid Wittenberg ja nimeltä tuntematon savolaismies. Horn oli toinen ylipäälliköistä. Wittenberg johti värvättyä, kansallisuudeltaan saksalaista rykmenttiä. Ei ole tietoa, mihin joukko-osastoon se savolaiseksi sanottu suomalainen kuului, joka taistelun edellä kunnostautui kohtelemalla siviiliväestöä asiaankuuluvan perusteellisesti.
Kirjallisuudessa näkee mainittavan Erik Slangin suomalaisuudesta. Slang oli Suomesta kotoisin ja kunnostautui lukuisia kertoja Saksan sodassa kunnes kaatui Leipzigin (Breitenfeld) toisessa taistelussa 1642. Hänen johtamansa ratsumiehet olivat saksalaisia.
Kaikki tietävät Torsten Stålhandsken, jolla oli Uudenmaan ja Hämeen alueelta koottu ratsurykmentti. Hänet komennettiin elokuussa 1639 erillisen osaston komentajana Schleesiaan. Minulle tuli tutkimuksissa yllätyksenä, etteivät suomalaiset ratsumiehet olleetkaan kenraalimajurin mukana, eivät edes hänen oman rykmenttinsä miehet. Rullissa ei ole siitä ainakaan mitään mainintaa. Komennus kesti yli kolme vuotta.

Vielä yksi esimerkki. Kirjassa suomalaisten taisteluista kerrotaan mm. Jankaun (Jankow) taistelusta vuonna 1645. Siitä on oma lukunsa. Taistelu oli sodan lopputuloksen kannalta varsin ratkaiseva. Mutta ainakaan vielä en ole löytänyt tietoja siitä, että Jankaussa olisi ollut mukana suomalaisia. Tosin olen tarkemmissa tutkimuksissani menossa vasta vuodessa 1640.