Sota kansallisin joukoin, kirjoitettu 26. heinäkuuta 2015
Monivuotinen tutkimusteemani on ollut suomalainen ratsuväki Ruotsin ajalla. Tavoitteena on saada siitä kirja. Tutkimukset 1600-luvun puolella ovat osoittautuneet ennakoitua vaikeammiksi ja työläämmiksi. Kirjan valmistuminen jäänee voden 2016 puolelle.
Suomalaisesta ratsuväestä ei voine kirjoittaa kokonaiskuvausta ilman kolmekymmentävuotista sotaa. Se oli pitkä sota eikä siitä ole suomalaisittain niin hyvää kirjallisuutta olemassa kuin eräistä muista sodista. Ehkä on hyvä, että aloitan julkaisutoiminnan paitsi artikkeleilla Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa myös tässä blogin muodossa.
Olen siis suomalaisen ratsuväen näkökulmasta uppoutunut
kolmekymmentävuotiseen sotaan, jota nimitän jatkossa lyhyesti Saksan sodaksi.
Sota oli monessa mielessä merkittävä ja merkillinen. Merkillisenä voi pitää
sanontaa, että ruotsalaiset voittivat tai hävisivät, kun kansallisuudeltaan
ruotsalaisia oli mukana kovin vähän siinäkin tapauksessa, että suomalaiset
laskettaisiin mukaan. Merkillistä on,
että suomalaisten taisteluihin sisältyy taisteluja, joissa oli korkeintaan
yksittäisiä suomalaisia. 1630-luvun lopulla kansallisia, siis ruotsalaisia tai
suomalaisia, joukkoja saattoi toistakymmentätuhatta miestä käsittävässä
kenttäarmeijassa olla ehkä viisisataa. Tosiasiassa monissa Saksan sodan
taisteluissa oli saksalaisia saksalaisia vastassa.
Esimerkiksi voidaan ottaa Nördlingenin taistelu vuodelta
1634, jossa Ruotsi kärsi pahan tappion. Siellä ei ollut mukana ainotakaan
kansallista rykmenttiä, ei edes pienempää yksikköä kuten komppaniaa tai
eskadroonaa. Tiettävästi suomalaisia oli siellä vain kolme: Gustav Horn, Arvid
Wittenberg ja nimeltä tuntematon savolaismies. Horn oli toinen ylipäälliköistä.
Wittenberg johti värvättyä, kansallisuudeltaan saksalaista rykmenttiä. Ei ole
tietoa, mihin joukko-osastoon se savolaiseksi sanottu suomalainen kuului, joka
taistelun edellä kunnostautui kohtelemalla siviiliväestöä asiaankuuluvan perusteellisesti.
Kirjallisuudessa näkee mainittavan Erik Slangin suomalaisuudesta.
Slang oli Suomesta kotoisin ja kunnostautui lukuisia kertoja Saksan sodassa
kunnes kaatui Leipzigin (Breitenfeld) toisessa taistelussa 1642. Hänen
johtamansa ratsumiehet olivat saksalaisia.
Kaikki tietävät Torsten Stålhandsken, jolla oli Uudenmaan ja
Hämeen alueelta koottu ratsurykmentti. Hänet komennettiin elokuussa 1639
erillisen osaston komentajana Schleesiaan. Minulle tuli tutkimuksissa
yllätyksenä, etteivät suomalaiset ratsumiehet olleetkaan kenraalimajurin mukana,
eivät edes hänen oman rykmenttinsä miehet. Rullissa ei ole siitä ainakaan
mitään mainintaa. Komennus kesti yli kolme vuotta.
Vielä yksi esimerkki. Kirjassa suomalaisten taisteluista
kerrotaan mm. Jankaun (Jankow) taistelusta vuonna 1645. Siitä on oma lukunsa.
Taistelu oli sodan lopputuloksen kannalta varsin ratkaiseva. Mutta ainakaan
vielä en ole löytänyt tietoja siitä, että Jankaussa olisi ollut mukana
suomalaisia. Tosin olen tarkemmissa tutkimuksissani menossa vasta vuodessa
1640.