Kimaltelevilta vesiltä - Virrat kuvin ja sanoin 1867-2018.

Kimaltelevilta vesiltä - Virrat kuvin ja sanoin 1867-2018. 

Joulukuussa kulunut vuosi Matti J. Kankaanpään (1943-2017) kuolemasta. Hänen viimeinen kirja, Kimaltelevilta vesiltä – Virrat kuvin ja sanoin 1867-2018, ilmeistyi Virroilla Joulukuun 11. päivä 2018.

Kirja on myynnissä Virtain kirjakaupassa. 

Matti ei itse saanut teoksen valmiiksi ennen kuolemaansa, joten toimittaja ja kirjailija Lea Lerkkanen on viime vuoden aikana työstänyt ja viimeistellyt kirjan. Perikunta haluaa kiittää Lea Lerkkanen avusta saada tämä kirja valmistettua. 

Perikunta on myös osallistunut kirjan työhön, sen oikoluvussa ja osa kirjan kuvista on meidän ottamat. 

Kirja kertoo Virtain kaupungin 150-vuotisen historian, sekä seudun kehitykset ja upean luonnon kertomukset. Kirjassa on runsaasti tietoja ja kuvia lähiseudusta. Toivon mukaan kiinnostaa sekä Virtolaisia, mutta myös niitä, jolla on täältä sukua tai vierailee kunnan upeita maisemia kesäisin. 

Tähän Matti J. Kankaanpään varsinaiset teokset päättyy, mutta hänellä oli valtava arkisto kerättyä tietoja. Näitä tietoja kokeillen vähitellen julkaista tälle sivustolle.

Jarle M. Alvheim

Matti J. Kankaanpään perikunta.

Tietoja kirjasta:

Kimaltelevilta vesiltä - Virrat kuvin ja sanoin 1867-2018. 

Matti J. Kankaanpää ja Lea Lerkkanen

Paino: Kirjapaino Bookcover, Seinäjoki 2018. 

Kustantaja: Virtain Kaupunki

Sivua: 338

Ensipainos: 1000 kpl.

ISBN: 978-952-69101-0-9

Toiset Aijat II

Mitä on perinne? kysytään, Kun olisi kysyttävä miten perin olemisen.

Toiset aijat II on jatkoa 1978 ilmestyneelle Toiset aijat I:lle (loppuun myyty). Ensimmäinen osa painottui Virtain keskustaan. Tämä osa painottuu Herraskylään ja perinteeseen.

Matti J. Kankaanpää osallistui perinnetyön talkoisiin kahdella tavalla. Ensinnäkin hän johti Virtain Perinnekylään pystytetyn hollitallin purkamistyötä. Toiseksi hän oli talkoohengessä joutunut tutkimaan Perinnekylään siirretyn Rajalahden talon asujia, vanhoja runoja keränneen B. A. Paldanin sukua ym. Tulokset näkyvät useana kirjoituksena. Kaikki kirjan kirjoitukset voidaan liittää perinneteemaan. Kirjassa on sivuteemana erotettavissa perinne rakennus- ja asemapiirrosten muodossa. Kuvaus Helimäen torpan synnystä, kukoistuksesta ja kuolemasta sai alkunsa näistä piirroksista.

Toiset Aijat II 
Tutkimusta ja kuvausta Virtain asukkaista ja elämästä.
Turku 1985 (omakustanne). ISBN 951-99640-8-8.
Hinta 5 €. (+ €4 pakkaus ja postitus)

Tilaa tästä

Ruoveden komppanian miehet Suomen sodassa

Porin läänin jalkaväkirykmentin Ruoveden komppanian piiri ulottui nykyisen Tampereen pohjoisosista Pohjanmaan rajoille ja Keski-Suomeen.

Suomen kohtalo ratkaistiin kahden keisarin, Napoleonin ja Aleksanterin kesken. Ruotsin kuninkaan itsepäisyyden ja taitamattomuuden seurauksena uusi raja siirtyi Kymijoelta Tornionjoelle asti. Sotilaat marssivat Ruotsin väreissä, ja vaikka he eivät sitä tienneet, heidän marssinsa loi pohjaa uudelle itsenäiselle Suomelle.

Kirja on ensimmäinen matrikkeli, jonka pääosassa ovat tavalliset sotamiehet. Se tuo uuden näkökulman Suomen sotaan 1808-1809. Keitä ja keiden lapsia sotilaat olivat, mikä oli heidän kohtalonsa? Puolet sotaan lähteneistä palasi takaisin. Useimmilla heistä oli paikka, minne palata, ja perhe, joka odotti miestä kotiin.

Tilaus:

Hinta: € 25 + € 7 Postitus ja pakkaus

Tilaa kirja tästä

Tiedot

Ruoveden komppanian miehet Suomen sodassa.
Bookwell Oy, Jyväskylä 2011
T:mi Toiset Aijat, 159 sivua, A5
ISBN 978-952-99106-8-7

Karjalainen Karilainen

Matti J. Kankaanpää: Karjalainen Karilainen

Nimi ja suku historian myrskyissä

Ollako Karjalainen ja/tai Karilainen. Siinä on tämän kirjan keskeinen teema. Teema muistuttaa sotaa, joka ei ole vielä päättynyt. Ajallisesti lähdetään liikkeelle esihistorian hämärästä. Se on hämärää aikaa, koska siitä kertovia lähteitä ei ole. Eteneminen jatkuu ristiretki- ja keskiajalta uudelle ajalle. Noi-den aikojen pimeyttä valottaa jo muutama dokumentti. Suomen ja varsinkin Karjalan historiaa on viime aikoina kirjoitettu uusiksi. Suvun kannalta yleisten puitteiden ohella johtolankana on luonto ja nimistö.

Katso kirja sisällysluettelo tästä

Tilaa kirja tästä
€ 10 + € 7 postitus

Historiallisena aikanakin erityisesti suvusta kertovia lähteitä on vasta 1500-luvulta. Siitä edetään pitkien sotakausien ja vaikeiden aikojen sävyt-tämänä Ruotsin suurvallan nousun, uhon ja tuhon aikakausien läpi sees-teisemmälle autonomian ajalle asti, johon lahjoitusmaakysymys loi varjonsa.
Karilaisten suku on teeman ”suku Suomen historian myrskyissä” kannalta erinomainen, koska suvun nimi on jo vuosisatoja kietoutunut heimokantaiseen sukunimeen Karjalainen. Päädyttäessä suvun juurille ollaan koko heimon juurilla. Yksi karjalaisen heimonimen selityksistä on perustunut karikkoiseen alaan. Teoria on arvovaltaisten tutkijain toimesta yhtä usein hylätty kuin se on uudelleen esitetty. Karilaisen nimi ja suku tuo uuden näkökulman vanhaan kiistakysymykseen ja kirjassa otetaan myös kantaa Karjalan nimen alkuperään.

Nimien toisiinsa kietoutuminen on ollut monisäikeistä ainakin puoli vuosituhatta. Kaksi toisiaan lähellä olevaa nimeä helposti sekottuvat. Tun-netumpi nimi peittää alleen vähemmän tunnetun nimen, joka kuitenkin yrittää sitkeästi pysyä hengissä, olla olemassa. Kirjureiden käytännöt ja kaikenpuo-linen tutkimuksellinen historia ovat eläneet nimien suhteen omaa elämäänsä. Ota siitä sitten selvää, mikä on totuus. Sitä tässä kuitenkin yritetään. Samalla syntyy kuva yhden suomalaisen suvun menneisyydestä pitkällä aikavälillä.

Kirjan toinen kantava teema on pitkänä jänteenä nähty historia, jota suo-datetaan suvun ja heimon näkökulmista. Soisi kaikkien suomalaisten lukevan historiaa myös muusta kuin ensi sijassa Turun tai Helsingin valtapiireistä nähtyinä. Suurimmat muutokset suvun ja heimon oloissa ovat yhdistettävissä historian suuriin tapahtumiin Suomen suunnalla. Silti historian merkittävät käännekohdat eivät heimon ja suvun kannalta ole olleet aina samoja kuin muilla suomalaisilla.

Karilaisten sukuun liittyviä tutkimuksia – palasia sieltä, palasia täältä – olen tehnyt jo runsaan vuosikymmenen ajan. Tutkimukset ovat olleet vaikeu-dessaan erinomaisen haastavia. Siksi Karilaisten sukuseuralle on annettava suuri tunnustus siitä, että se on jaksanut tutkimuksia pienenä sukuseurana rajoitetuista voimavaroistaan huolimatta teetättää. Ilman peräänantamatonta sitkeyttä näitä tutkimuksia ei olisi voitu tehdä.

Karjalaisten varhaisemman historian tutkimus on erinomaisen vaikeata. Kirjaa varten on luettu suuri määrä alkuperäisiä lähteitä vuosikerta vuosiker-ralta. Suvun vaiheet perustuvat ensi sijassa alkuperäislähteisin ja yleisemmät historian vaiheet kirjallisuuteen. Suku Suomen historian myrskyissä on paitsi tutkimusta myös uutta luotaava kirjallinen kuvaus yhden sukupiirin kautta historiaan. Luovaan, aihetta pohdiskelevaan kirjoitusvaiheeseen ja kirjoittaja-koulutukseen olen saanut Suomen Tietokirjailijat ry:ltä apurahoja, mistä yhdistykselle suuri kiitos. Apurahojen avulla olen voinut aina useamman ker-ran parin vuoden aikana irrottautua muista töistä ja syventyä miettimään tosiasioiden taustalla olevia olosuhteita ja kehityksen kulkuja.

Useat Karilaisen suvun jäsenet ovat lukeneet käsikirjoituksen ja esittäneet siihen korjauksia. Kiitän heitä tästä samoin kuin Karilaisten sukuseuraa siitä, että se on uskonut minulle, joka olen juuriltani hämäläisiä, tutkimusten teke-misen. Erityisen kiitoksen ansaitsee sukuseuran puheenjohtajana toiminut Raija Luhtalahti. Kiitän myös Oriveden opiston tietokirjoittamisen moni-muotokoulutusta, jonka ansiosta – toivon niin – teksti on tullut paremmin ja luettavammin kirjoitetuksi. Opettajilta, erityisesti Eero Ojaselta, sekä kurssi-tovereilta saatu palaute on ollut hedelmällistä.

Katso kirja sisällysluettelo tästä

Tilaa kirja tästä
€ 10 + €7 postitus

Matti J. Kankaanpää on kuolut

Kirjailija ja sukututkia Matti Juhani Kankaanpää kuoli torstaina 7. joulukuuta, puolen vuoden sairauksien jälkeen.

Matti Juhani Kankaanpää 1943 - 2017

Matti syntyi Kokkolassa 6. marraskuuta 1943. Hänen sukujuuret olivat Virroilla; Ala-Härkösen, Virtain Sipilässä ja Kauppilassa. Matti pääsi ylioppilaaksi Virtain yhteiskoulusta, opiskellut yhteiskuntatieteitä Turun yliopistossa, ja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1972. Sen jälkeen jatko-opintoja ennen kuin hän siirtyi päätoimiseksi sukututkijaksi ja perusti T:mi Toiset Aijat.

Matti Kankaanpää aloitti jo 60-luvulla tutkia virtolaisia sukuja. Hän keräsi myös tarinoita, juttuja ja muistitietoa. Hän haastatteli iäkkäämpiä henkilöitä, ja aluksi kirjasi muistiin käsin tiedot. Hän aloitti työnsä ennen tietokoneiden aikaa. Joten ensimmäiset kirjat hän kirjoitti tavallisella kirjoituskoneella. Tietokoneen hän otti käyttöön 80-luvun alkupuolella.
Hän pystyi tulkitsemaan vanhoja tekstejä ja käänsi esimerkiksi rippikirjoja sukututkijoiden työn helpottamiseksi.  Matti Kankaanpää on tehnyt muun muassa useita sukukirjoja ja historiikkeja. Julkaissut talohistorioita sekä kirjoittanut lukuisia lehtiartikkeleita.

Hän oli taitava ja epäitsekäs tutkija. Hän oli perusteellinen ja asiantunteva. Vuosina 2005 ja 2006 oli hän Oriveden Opistossa kirjoittajakoulutuksessa ja osallistui erilaisille alaan liittyviin täydennys kursseihin. Hän auttoi useita suvustaan kiinnostuneita tutkimusten alkuun esim. pitämällä sukututkimus kursseja. Hän avusti yksityisiä henkilöitä, jotka olivat koonneet suvustaan aineistoa, sitomalla tekstit yhteen kirjaksi. Hän oli aina valmis antamaan asiantuntevaa apua sekä puhelimitse että kirjallisesti.

Matti Kankaanpäätä kiinnosti erityisesti Suomen vanhemmat ajat. Hän keräsi paljon historiallista aineistoa sukututkimuksen ohella. Näin syntyi hänen tärkeimpiä teoksia oli Suuri Pohjansota, iso viha ja suomalaiset (2001) ja Suomalainen Ratsuväki Ruotsin Ajalla (2016).

Matilla olisi ollut aineistoa arkistoissaan useampaankin kirjaan, mutta valitettavasti sairaus vei voimat vähitellen. Matti työskenteli ihan viimeiseen. Talvella 2018 ilmestyy hänen viimeisin kirja. Matilla olisi ollut aineistoa arkistoissaan useampaankin kirjaan, mutta valitettavasti sairaus vei voimat vähitellen. Matti työskenteli ihan viimeiseen. Talvella 2018 ilmestyy hänen viimeisin kirja.

Se kertoo Virtain kunnan 150 vuotisesta historiasta. Kirja on tilattu, ja kustantaja on Virtain Kaupunki.

Matilla ei ollut omaa perhettä, mutta hänen lähisukulaisensa tulevat huolehtimaan hänen kirjalisuutta Niitä on mahdollisuus jatkossakin tilata.


Nyt jätät oman kodin,  
polut armaat Salonpään,  
rakkaat metsät, 
tutut  rannat ja pihan  
kukkivat omenapuut.  

Jää hyvästi muistojen  
tallentaja hiljainen,  
kättesi työ jää eloon. 


Jarle M. Alvheim
Matti J. Kankaanpään sisaren poika

Kuka olli V. J. Heino?

Tämä on kysymys, johon en nyt pysty vastaamaan. Perimieni valokuvien joukossa on muutamia irrallisia henkilökuvia, jotka liittyvät vuoteen 1918. Useimmat kuvien henkilöistä tunnetaan ainakin nimeltä. Tunnetut liittyvät Virtain pataljoonan nimellä olleeseen joukko-osastoon, mm. kolme päällystöön kuulunutta jääkäriä. Oletettavasti samaan yhteyteen saattaa kuulua myös otsikossa mainittu V.J. Heino. Kuva on otettu kevättalvella, mahdollisesti huhtikuussa 1918. Ratsun selässä talvisissa varusteissa oleva mies on itse kirjoittanut nimensä kuvan taakse. Heinoa en löytänyt jääkäreiden matrikkeleista. Tavallinen sotamies Heino ei ole ollut päätellen hyvistä varusteista ja komeasta ratsusta.

Jos joku jotakin tietää, toivon saavani palautetta. Sitä varten liitän kuvista otteet.

Suomalainen ratsuväki Ruotsin ajalla

800 sivuinen teos Suomen ratsuväestä vuodet 1550-1809, jäi Matti J. Kankaanpään merkittävämmäksi ja viimeiseksi pääteoksi. Ei ole montaa kirjaa, joka käsittelee Suomen sotilaiden sotaretkiä samalla tarkkuudella yhdessä ja samassa niteessä – laatuaan ensimmäinen suomeksi.

Kirjasta saa yksityiskohtaisen kokonaiskuvan kansallisuudeltaan suomalaisen ratsuväen toiminnasta ja koostumuksesta 1550-luvulta vuoteen 1809.

Tilaa kirja tästä

Alku vaatimaton, puolalaiset opettivat

Kaikki alkoi vaatimattomasti, kun Kustaa Vaasan Venäjänsodan aikana 1550-luvulla muodostettiin suomalaisista ratsumiehistä oma lippue. Kaksi ja puolisataa vuotta myöhemmin Suomen sodan aikana ratsuväkeä oli pieninä komppanioina ripoteltuna joka puolelle armeijaa. Suurimmillaan aivan 1700-luvun alussa suomalaista ratsuväkeä oli rakuunat mukaan lukien täyden kaksinnuksen ja ylimääräisten yksiköiden asettamisen jälkeen yli 7000. Näihin vuosiin mahtui paljon.

Ratsuväen kehitykselle sodat Puolaa vastaan olivat merkittävämpiä kuin sotiminen Venäjää vastaan. Puola-Liettuan ratsuväki oli Euroopan parasta. Katastrofien kautta, kuten Kirkholmassa 1605 opittiin hitaasti mutta varmasti sotimaan ratsain. Kustaa Adolfin uudistukset tekivät armeijasta tehokkaan.

Suomalaiset ratsumiehet olivat pääosassa, kun puolalais-liettualainen ratsuarmeija lyötiin Wallhofissa 1626. Tapa taistella rajuilla hyökkäyksillä tiheissä muodostelmissa oli opittu puolalaisilta. Näiden tärkein ase oli peitsi. Ruotsalaiset ja suomalaiset näiden mukana luottivat pitkäteräisiin miekkoihinsa. Pistoolit olivat täydentävänä aseena. Upseerit kärjessä eskadroona ryntäsi miekka kädessä täyttä laukkaa suoraan vastustajan päälle, pistääkseen ei hakatakseen.

Matti J. Kankaanpää (1943-2017)

Ruotsin osallistuessa suureen Saksan sotaan (1630-1648) ratsuväki oli se, joka voitti lukemattomat kahakat ja ratkaisi kenttätaistelut. Armeijoista tuli suuria ja kansalliset joukot (suomalaiset ja ruotsalaiset) jäivät niissä vähemmistöksi. Suomalaiselle ratsuväelle suurista kamppailuista merkittävimmät olivat Wittstock 1636 ja Leipzig 1642. Suomalaiset ratsueskadroonat tulivat laivoilla Itämeren poikki Pommeriin. Sieltä ne ravasivat hevosillaan aina Reinin taakse lännessä, Bodensjön ja Baijerin seuduille Tonavan eteläpuolella sekä idässä Böömiin, Määriin ja Sleesiaan asti. Nimiä lähteissä on paljon. Monet niistä ovat vaikeita paikallistaa.

Kolme Pohjansotaa

Suurta Saksan sotaa seurasi kolme sotaa kolmen eri Kaarle-kuninkaan johdolla. Nämä Pohjansodat olivat kovia, mutta hyvin erilaisia sotia. Kaarle X Kustaan aikana (1655-1660) sodittin Liettuassa, Puolassa, Tanskassa, Itämerenmaakunnissa ja Suomessa. Kaarle XI aikaisia sotia (1675-1679) ruotsalaiset kutsuvat Skånen sodaksi. Suomalaisittain olivat merkittäviä myös sotanäyttämöt Pommerissa ja Preussissa. Näissä sodissa uusi aselaji rakuunat kärsi muita enemmän.

Suomalaiset sotivat monen sotapäällikön johdolla kuten Kustaa Adolf, Johan Banér, Lennart Torstensson, Kaarle X Kustaa ja Otto Wilhelm Königsmarck. Moni on lukenut Lundin taistelusta 1676, mutta kuinka moni tietää esimerkiksi katastrofista Bornholmin luona 1678 tai on kuullut Ruotsin surkeimmasta sotaretkestä Preussiin talvella 1678-1679.



Omien otsikoidensa alla on kerrottu kaikista suomalaisista ratsuväen yksiköistä komppaniatasolle asti. Päälliköistä voi muistaa Åke Tott ja Torsten Stålhandske lisäksi sellaiset kuin Thuro Bielke, Johan Wittenberg, Johan Printz, Henrik Horn, Fabian Berndes ja Clas Johan Baranoff. Lähteistä on poimittu luetteloita päällystöstä ja laskettu tilastoja kuolleista, vangituista, kaatuneista jne.

Kolmas Pohjansota Kaarle XII aikana tunnetaan suurena Pohjansotana (1700-1721), josta olen kirjoittanut erillisen kirjan (Suuri Pohjansota, Iso Viha ja Suomalaiset, 2001). Sodan jälkeen kaikki ratsuväki Suomessa oli rakuunoita. Seuraavat sodat sodittiin valtakunnan rajojen sisällä.

Lopuksi oli Suomessa

Ratsuväen merkitys muuttui. Maasto Suomessa ei sopimut ratsueskadroonille. Oli paljon järviä, suuria soita ja tiheitä metsiä. Niinpä vuonna 1790 sattui, että Turun ja Porin läänin henkirakuunat sekä Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsumiehet komennettiin saaristolaivaston laivoihin. Hevoset annettiin tykistön käyttöön. Ratsumiehet olivat mukana laivaston sotilaina niin Viipurin kujanjuoksussa kuin kuuluisassa Ruotsinsalmen meritaistelussa!

1790-luvulla yli puolet ratsuväestä muutettiin jalkaväeksi. Jäljelle jäänyt ratsuväki osallistui Suomen sotaan ja viimeiset olivat paikalla, kun von Döbeln Uumajan torilla hyvästeli suomalaisen sotaväen 8.10.1809.

Ei ole montaa kirjaa, joka käsittelee näitä sotaretkiä samalla tarkkuudella yhdessä ja samassa niteessä kuin tämä kirja – laatuaan ensimmäinen suomeksi.

Kirjassa vuorottelevat kertovammat luvut sotaretkistä ja tiiviinä tietopaketteina olevat joukko-osastoittaiset luvut. Se, joka on kiinnostunut yleisemmästä kehityksestä, lukee edelliset. Kun taas se, joka yrittää etsiä tiettyyn yksikköön ja ratsutilaan liittyviä tietoja, etsii niitä jälkimmäisistä. Sitä varten alaviitteinä ovat tarkat lähdetiedot. Kirjaa ei tarvitse lukea järjestyksessä. Alkusivut on kyllä hyvä lukea johdantona. Sitten voi keskittyä siihen sotajaksoon, joka kulloinkin kiinnostaa. Tässä mielessä kirjaa on käsikirja, jonka toivoisi kuuluvan aikakaudesta kiinnostuneiden kirjastoon.

Kirja on rinnakkaisteos saman tekijän kirjalle suuresta Pohjansodasta (1700-1721; Suuri Pohjansota, Iso Viha ja Suomalaiset, 2001).

Kirjan tilaus

Tilaa tästä

€ 49 + € 15 postitus.

Kirjan sisällysluettelo