Toiset Aijat: Ratsuväkikirja julkistettiin 25. marraskuuta

tiistai 29. marraskuuta 2016

Ratsuväkikirja julkistettiin 25. marraskuuta



Ystävällisesti Virtain kirjasto tarjosi tilat julkistamiselle ja vieläpä kahvituksen. Suuret kiitokset. Ammattini sukututkijana ei olisi ollut mahdollinen Virroilla asuvana ilman kirjaston hyviä palveluja tutkijahuoneineen. Nyt digitaalisten arkistojen aikana tilanne olisi riippumattomampi asuinpaikasta.

Paikalla oli lähes 20 henkeä. Vain yksi lehtimies oli vaivautunut paikalle. Kirjastotoimen johtaja avasi tilaisuuden, jonka jälkeen minä pidin kirjan esittelypuhenvuoron. Se kesti noin puoli tuntia. Puhuin tukenani pieni muistilappu vapaasti. Puheenvuorostani on tässä pääkohtia seuraavassa.

Kerroin aluksi kirjan syntyhistoriasta. Ajatus ratsuväen tutkimisesta Ruotsin ajalla syntyi kymmenkunta vuotta sitten Oriveden opiston tietokirjakoulutuksessa. Sain siitä kokoon vuonna 2010 pitkän artikkelin (satakunta sivua A4), mutta en saanut sitä julkaistuksi. Pari artikkelia syntyi teemasta Sotahistorialliseen aikakauskirjaan ja eräänlainen lyhyt kokonaiskatsaus kirjaan ”Suomalainen sotilas 2, hakkapeliitasta tarkk’ampujaan”. Jäätyäni niin sanotusti eläkkeelle sukututkijan ammatista ja saatuani valmiiksi sovitut isommat työt, aloin suunnitella kirjaa ratsuäväestä. Aihe paisui kuin pullataikina. Oli suuria vaikeuksia saada edes lähes kaikki mahtumaan mukaan ja sivumäärän pidettyä painoarkin 792 rajoissa. Siis kirjassa on paljon sivuja, ja kaikki sivut ovat tiivistä tekstiä. Ei mikään runokirja.

Kirja on tarkoitettu kolmenlaiselle lukijapiirille. Kirja on tehty koulutettujen tutkijoiden ehdoilla. Lähteistön ja viittausten pitäisi tyydyttää tässä suhteessa kovat vaatimukset. Tämä siitä huolimatta, että ammattitutkijat ovat kirjan ostajina vapaamatkustajia. Käsitykseni mukaan painoasu ja sisältö ovat laadukasta, hyvin tiivistä asiaa.

Toinen ryhmä, jonka suhtautunee kirjaan ymmärtäväisemmin, ovat harrastusluonteisesti tutkivat, kuten sukututkijat tai paikallishistorian tutkijat. Uskon, että nämä hyötyvät hyvin merkityistä lähdeviittauksista ja laajasta kirjallisuusluettelosta sekä tekstin yksityiskohtaisuudesta. Pohjansotakirjani sai arvostelua, että siinä oli liian vähän viitteitä (oli hieman alle viisisataa). Siihen tämä kirja ei sorru, koska viitteitä on yli tuhat enemmän.

Kolmas ryhmä, jonka toivon löytävän tämän kirjan, ovat historiallisesta tietokirjallisuudesta kiinnostuneet, erityisesti ne, joita kiinnostaa lähihistoriaa vanhempi historia. Nämä lukijat voivat ohittaa viitteet ja luettelomaisimmat kohdat kirjasta. Luettavaa silti riittää, vaikka parisataa sivua ohittaisi. Luonnehdin kirjaa mitä, missä ja milloin -tyyppiseksi, jota voi lukea pääluku kerrallaan eikä välttämättä aikajärjestyksessä.

Kirjan lähteistöä olen tutkinut jo ainakin parikymmentä vuotta sitten ilman, että olisi ollut suunnitelmia ratsuväkikirjasta (ks. esim. Genos v. 1992). Kun päätin tehdä aiheesta kirjan, oli ensi sijassa 1600-luku tutkimatta. Sen lähteistön pääosa oli SVAR:ssa ja enimmäkseen käytettävissä digitaalisesti. Kävin läpi luettelot tarkasti ja seuloin niistä suomalaista ratsuväkeä koskevat osat. Näitä vuosikerta vuosikerralta tutkittaessa – kahdessa ja puolessa sadassa vuodessa vuosikertoja on paljon – ratkaisin, mitä tarvitaan tarkemmin luettaviksi. Ne poimittiin kuvina, nelinumeroinen luku, ja käytettiin valinta kuvankäsittelyssä ennen kuin tallennettiin kovalevylle. Seuraavassa vaiheessa enin osa niistä luettiin tekstiksi, tekstistä tehtiin komppanioittain yhteenvetoja ja nämä yhdistettiin eskadoonan tai rykmentin yhteenvedoksi. Yhtenäisin lähdesarja olivat katselmusrullat.

Toinen tarkastelutaso saatiin kirjallisuudesta, joka paljolta oli ruotsinkielistä: tapahtumille yleisempi viitekehys niiltä osin, missä suomalaisia kulloinkin oli. Viitekehykseen yhdistettiin edellä mainittu ”ruohonjuuritasolta” lähtenyt kuvaus. Tämä kaikki, varsinkin sotavuosilta, vuosi ja joukko-osasto kerrallaan.

Ruotsin ajalla sotia oli paljon ja kaikki sodat olivat kulloisenkin kuninkaan näköisiä. Miten ne kaikki voi muistaa? Tämä kirja voi toimia siinä hyvänä apuna. Sotajaksot rytmittävät sisällyksen: pitkän vihan 1500-luvun lopulta ja sotien Venäjää ja Puola-Liettuaa vastaan kautta suureen Saksan sotaan sekä kolmeen pohjansotaan...

Kerroin myös vähän terminologiasta, mitä tarkoitettiin kyrassieereilla, ratsumiehillä tai rakuunoilla. Henkirakuunarykmentillä on kirjassa oma erityisasemansa. Puhuin myös taktiikasta ja hevosista. Tältä osin en toista tässä kertomaani, vaan kehotan lukemaan kirjaa.


Loppusanoiksi olin valinnut viisaan kansanmiehen, äidinäitini isän, virtolaiseen talonpojan Vaskivedeltä sanat: tietäköön se, joka sanoo, ja sanokoon se, joka tietää.