Sukututkimuspäivä Tampereen
Sampolassa lauantaina 28. päivä sujui oikein hyvin. Esitelmiä en kuunnellut.
Pidin tärkeämpinä kirjojeni markkinointia ja siinä yhteydessä käytyjä
keskusteluja. Sen sijaan, että olisin palannut Virroille, jatkoin Tampereelta
Vantaalle, ja tänään käväisin ”talvimökiltäni” Valtaalta käsin Helsingissä.
Suomen Sukututkimusseura
perustettiin 30. tammikuuta 1917. Seura siis täytti sata vuotta.
Satavuotispäivää juhlittiin Säätytalolla tänään 31. päivä. Kuultiin tärkeiden
henkilöiden tervehdyksiä ja puheita (ministeri, piispa ja pääjohtaja). Mieleenpainuvimpia
olivat musiikkiesitykset ja Maaria Leinosen runonlausunta. Soprano Aliina
Koivulan ääni pääsi salissa oikeuksiinsa. Tilaisuuden päättänyt Maamme-laulu
kaksikielisesti kaikui salissa komeasti. Säkeistöjä laulettiin sekä suomeksi
että ruotsiksi. Kukahan tekisi sanat englanniksi, että koko maailma ymmärtäisi.
Juhlan jälkeen kakkukahvin
yhteydessä tapasi vanhoja tuttuja. Aloin muistella, milloin minä liityin
jäseneksi. Se oli joskus 1960-luvun lopulla. Olen siis ollut satavuotiaan
seuran jäsen puolet siitä ajasta. Silloin sukututkimus ei ollut muodikasta. Päinvastoin.
En liittyessäni arvannut, että sukututkimus täyttäisi lähes koko myöhemmän
elämän. Seurassakin olin 80-luvulta alkaen pari vuosikymmentä hallituksen
jäsen. Tutkijajäseneksi tulin jo vuotta aikaisemmin kuin hallitukseen, ja olen
yhä eläköityneenäkin kunnianarvoisen seuran tutkijajäsen. Sitä valintaa olen
aina arvostanut.
Omasta puolestani toivotan Seuralle
onnea ja menestystä.