Suomalainen ratsuväki Ruotsin ajalla

Pitkäaikaisen ja suuren työn tulos, Matti J. Kankaanpään kirja ”Suomalainen ratsuväki Ruotsin ajalla” ilmestyi vuoden 2016 lopulla. Kirjasta saa kokonaiskuvan kansallisuudeltaan suomalaisen ratsuväen toiminnasta ja koostumuksesta 1550-luvulta vuoteen 1809.

Kirja on myös historia sodista, joissa ratsuväki oli kulloinkin mukana. Sivuja on 790 ja teksti on tiivistä.

Lue kirjan julkistamisestilaisuudesta tässä

Kirjan esite

Kirjassa on kaksi tasoa: se kertoo toisaalta kaikista niistä sotatoimista, joissa suomalaista ratsuväkeä oli mukana ja toisaalta se on mitä, missä ja milloin -tyyppinen tietokirja ratsuväen joukko-osastoista komppaniatasolle asti. Kirjassa on erityinen luku henkirakuunarykmentistä.

Kirja on rinnakkaisteos saman tekijän kirjalle suuresta Pohjansodasta (1700-1721; Suuri Pohjansota, Iso Viha ja Suomalaiset, 2001). Kolme aihepiiriin liittyvää artikkelia on ilmestynyt Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa, yksi Suomen sodan ajasta, toinen Pommerin sodasta ja kolmas Napuen taistelusta, sekä yksi artikkeli Eteläpohjalaisissa Juurissa.

Lundin taistelu 1676, osa 1: nälkäsota

Kirjan tilaus

Kirjaa voi tilata sähköpostitse: jarle@toisetaijat.fi 

Ilmoitan pankkiyhteyden, jonne toivon, että kirja postituksineen maksetaan ennakkoon. Kirja lähetetään, kun maksu on kirjautunut tilille. Näin tilattaessa hinta on 49 + 15 = 64 euroa.

Kirjaa voi myös ostaa: 
Suomen Sukututkimusseuran Verkkokirjakaupasta

Kirjan sisällysluettelo

Ratsuväkikirja julkistettiin 25. marraskuuta

Ystävällisesti Virtain kirjasto tarjosi tilat julkistamiselle ja vieläpä kahvituksen. Suuret kiitokset. Ammattini sukututkijana ei olisi ollut mahdollinen Virroilla asuvana ilman kirjaston hyviä palveluja tutkijahuoneineen. Nyt digitaalisten arkistojen aikana tilanne olisi riippumattomampi asuinpaikasta.

Paikalla oli lähes 20 henkeä. Vain yksi lehtimies oli vaivautunut paikalle. Kirjastotoimen johtaja avasi tilaisuuden, jonka jälkeen minä pidin kirjan esittelypuhenvuoron. Se kesti noin puoli tuntia. Puhuin tukenani pieni muistilappu vapaasti. Puheenvuorostani on tässä pääkohtia seuraavassa.

Kerroin aluksi kirjan syntyhistoriasta. Ajatus ratsuväen tutkimisesta Ruotsin ajalla syntyi kymmenkunta vuotta sitten Oriveden opiston tietokirjakoulutuksessa. Sain siitä kokoon vuonna 2010 pitkän artikkelin (satakunta sivua A4), mutta en saanut sitä julkaistuksi. Pari artikkelia syntyi teemasta Sotahistorialliseen aikakauskirjaan ja eräänlainen lyhyt kokonaiskatsaus kirjaan ”Suomalainen sotilas 2, hakkapeliitasta tarkk’ampujaan”. Jäätyäni niin sanotusti eläkkeelle sukututkijan ammatista ja saatuani valmiiksi sovitut isommat työt, aloin suunnitella kirjaa ratsuäväestä. Aihe paisui kuin pullataikina. Oli suuria vaikeuksia saada edes lähes kaikki mahtumaan mukaan ja sivumäärän pidettyä painoarkin 792 rajoissa. Siis kirjassa on paljon sivuja, ja kaikki sivut ovat tiivistä tekstiä. Ei mikään runokirja.

Kirja on tarkoitettu kolmenlaiselle lukijapiirille. Kirja on tehty koulutettujen tutkijoiden ehdoilla. Lähteistön ja viittausten pitäisi tyydyttää tässä suhteessa kovat vaatimukset. Tämä siitä huolimatta, että ammattitutkijat ovat kirjan ostajina vapaamatkustajia. Käsitykseni mukaan painoasu ja sisältö ovat laadukasta, hyvin tiivistä asiaa.

Toinen ryhmä, jonka suhtautunee kirjaan ymmärtäväisemmin, ovat harrastusluonteisesti tutkivat, kuten sukututkijat tai paikallishistorian tutkijat. Uskon, että nämä hyötyvät hyvin merkityistä lähdeviittauksista ja laajasta kirjallisuusluettelosta sekä tekstin yksityiskohtaisuudesta. Pohjansotakirjani sai arvostelua, että siinä oli liian vähän viitteitä (oli hieman alle viisisataa). Siihen tämä kirja ei sorru, koska viitteitä on yli tuhat enemmän.

Kolmas ryhmä, jonka toivon löytävän tämän kirjan, ovat historiallisesta tietokirjallisuudesta kiinnostuneet, erityisesti ne, joita kiinnostaa lähihistoriaa vanhempi historia. Nämä lukijat voivat ohittaa viitteet ja luettelomaisimmat kohdat kirjasta. Luettavaa silti riittää, vaikka parisataa sivua ohittaisi. Luonnehdin kirjaa mitä, missä ja milloin -tyyppiseksi, jota voi lukea pääluku kerrallaan eikä välttämättä aikajärjestyksessä.

Kirjan lähteistöä olen tutkinut jo ainakin parikymmentä vuotta sitten ilman, että olisi ollut suunnitelmia ratsuväkikirjasta (ks. esim. Genos v. 1992). Kun päätin tehdä aiheesta kirjan, oli ensi sijassa 1600-luku tutkimatta. Sen lähteistön pääosa oli SVAR:ssa ja enimmäkseen käytettävissä digitaalisesti. Kävin läpi luettelot tarkasti ja seuloin niistä suomalaista ratsuväkeä koskevat osat. Näitä vuosikerta vuosikerralta tutkittaessa – kahdessa ja puolessa sadassa vuodessa vuosikertoja on paljon – ratkaisin, mitä tarvitaan tarkemmin luettaviksi. Ne poimittiin kuvina, nelinumeroinen luku, ja käytettiin valinta kuvankäsittelyssä ennen kuin tallennettiin kovalevylle. Seuraavassa vaiheessa enin osa niistä luettiin tekstiksi, tekstistä tehtiin komppanioittain yhteenvetoja ja nämä yhdistettiin eskadoonan tai rykmentin yhteenvedoksi. Yhtenäisin lähdesarja olivat katselmusrullat.

Toinen tarkastelutaso saatiin kirjallisuudesta, joka paljolta oli ruotsinkielistä: tapahtumille yleisempi viitekehys niiltä osin, missä suomalaisia kulloinkin oli. Viitekehykseen yhdistettiin edellä mainittu ”ruohonjuuritasolta” lähtenyt kuvaus. Tämä kaikki, varsinkin sotavuosilta, vuosi ja joukko-osasto kerrallaan.

Ruotsin ajalla sotia oli paljon ja kaikki sodat olivat kulloisenkin kuninkaan näköisiä. Miten ne kaikki voi muistaa? Tämä kirja voi toimia siinä hyvänä apuna. Sotajaksot rytmittävät sisällyksen: pitkän vihan 1500-luvun lopulta ja sotien Venäjää ja Puola-Liettuaa vastaan kautta suureen Saksan sotaan sekä kolmeen pohjansotaan...

Kerroin myös vähän terminologiasta, mitä tarkoitettiin kyrassieereilla, ratsumiehillä tai rakuunoilla. Henkirakuunarykmentillä on kirjassa oma erityisasemansa. Puhuin myös taktiikasta ja hevosista. Tältä osin en toista tässä kertomaani, vaan kehotan lukemaan kirjaa.

Loppusanoiksi olin valinnut viisaan kansanmiehen, äidinäitini isän, virtolaiseen talonpojan Vaskivedeltä sanat: tietäköön se, joka sanoo, ja sanokoon se, joka tietää.

Kirjan ratsuväestä Ruotsin ajalla julkistaminen 25.11.2016 ja tilaaminen

Kirjani ”Suomalainen ratsuväki Ruotsin ajalla”, 790 sivua, on nyt tullut kirjapainosta. Itse olen painoasuun erittäin tyytyväinen.

Julkistamistilaisuus on Virtain kaupunginkirjastossa, Mäkitie 1, 34800 Virrat, perjantaina 25. päivä klo 13. Kahvitarjoilu. Pidän siellä esittelypuheenvuoron ja kirjaa saa silloin käteismaksulla hintaan 45 euroa. Ohjehinta on 49, postitettuna 64. Tervetuloa.

Tilaisuuteen pääsee kauempaakin. Kun kelit voivat olla vaikeita, tänne pääsee muutoinkin kuin omalla autolla:

Helsingistä klo 8.15 lähtee pikavuoro Hämeenlinnan kautta, vaihto Tampereella (jatkoauto 11.00) ja on Virroilla 12.45.

Kirjastolle kävelee 10 minuutissa: Huoltoasemalta vasemman käden kautta Varpustielle, jossa asun ja jossa tuntomerkkinä uusi valkoinen aita, Virtain pääkadulle, vasemmalle ja K-marketin kohdalta ylös mäkeen.

Samana päivänä pääsee takaisin suoralla pikavuorolla klo 15.05, lähtö sieltä, minne tuloauto tuli (huoltoasema). Auto ajaa Ruoveden, Tampereen ja Hämeenlinnan kautta ja on Helsingissä 19.40.

Kirjan tilaukset

Kirjaavoi tilata tästä

Tilattaessa ilmoitan pankkiyhteyden, jonne toivon, että kirja postituksineen maksetaan ennakkoon. Kirja lähetetään, kun maksu on kirjautunut tilille. Näin tilattaessa hinta on 49 + 15 = 64 euroa.

Jos haluaa käyttää välittäjää, kirjaa voi kysyä KirjaVälitys Oy:stä ja verkkokirjakaupasta www.Booky.fi.

Nämä hinnoittelevat kirjan itse em. ohjehinnan pohjalta. Kirjojen varasto on minulla.

Kirjasta on esittelytekstiä ollut tällä sivustolla 2.8.2016. Julkistamisen jälkeen mahdollisesti laitan tänne esittelypuheenvuoroni.

Kirja suomalaisesta ratsuväestä Ruotsin ajalla

Kirja on painossa, mutta painatus viivästyy ruuhkan takia, ja siitä johtuen kirjan julkistaminen siirtyy vastaavasti. Uusi julkistamispäivä on suunniteltu marraskuun 25. päivä perjantaina klo 13 Virtain kaupunginkirjastossa (Mäkitie 1). Tiedotan lähempänä siitä tarkemmin ja tiedustella voi myös kirjastosta, joka on tilaisuuden toinen järjestäjä.

Lisänimistä - kuulopuheita suomeksi, paperilla ruotsiksi

Julkaisin vuonna 2011 matrikkelin Porin läänin jalkaväkirykmentin Ruoveden komppanian miehistä Suomen sodassa 1808-09. Sen jälkeen työstin samalla periaattella saman komppanian matrikkelia Kustaa III:n Venäjänsodan ajalta vuosilta 1788-1790. Olin päässyt siinä aika pitkälle, kun ratsuväkikirjan tekeminen vaati kaiken ajan ja tarmon. Nyt ratsuväkeä käsittelevä kirja on painossa ja olen Meurosen lisäksi ottanut matrikkeliasian uudelleen työn alle.

Varsinaisten sotamiesten osalta tutkimus on valmis, mutta varamiehistö on moniongelmainen tutkimuskohde. Otan tässä esille vain yhden seikan: korvakuulolta kirjoitettua, suomeksi puhuttua.

Jo edellisessä matrikkelissa huomasin, että etunimet Abraham ja Gabriel olivat menneet sekaisin. Sama toistuu tässä matrikkelissa. Miten kaksi noin erilaista nimeä voi sekaantua niin, että yksi ja sama mies on yhdessä lähteessä Abraham ja toisessa Gabriel? Vastaus on suomenkielinen puhe: Aapo ja Kaapo. Kun sotaväessä huudetaan kovaa, k-kirjain voi jäädä kuulumatta, mutta muut kirjaimet kuuluvat sitäkin paremmin. Siis suomea on käytetty, vaikka kirjurit kirjasivat ruotsiksi.

Yksi varamies oli Manu eli Emanuel, jonka syntyperä ei ole kovista yrityksistä huolimatta selvinnyt. Otettaessa varamieheksi rulliin kirjattiin lisänimi Carström, ammatti räätäli, syntymäpaikka Harju (myöhemmin Orivesi), ikä 21 vuotta pituus 11 korttelia 2½ tuumaa, ja siviilisääty naimaton. Noilla viitteillä Harjusta, siis Tampereelta, löytyisi Kaarilassa asunut rakuuna Tuomas Carström (s. 1746, k. 1790), mutta lasten joukosta ei löydy Manua. Kirkonkirjoihin Carström on korvakuulolta otettuna tullut muotoon Skarström. Varamiehenä Manu sai nimen Wigg. Hän tuli Orivedelle Längelmäeltä 1786. Tuo vuosi jää sopivasti Längelmäellä kahden rippikirjan väliin, että ei selviä kuka ja mistä silloin muutti. Längelmäellä on syntynyt monta Emanuelia, joista kolme on periaatteessa mahdollisia... En vaivaa lukijoita tarkemmalla selvityksellä. Voitte itse kokeilla, jos onnistutte minua paremmin.

Periaatteessa tuomiokirjoja lukemalla jotakin saattaisi selvitä, mutta se on vain mahdollisuus ja vaatisi ehkä monta päivää hankalan tekstin läpikäymistä. Silmille raskasta ja turhauttavaa, kun ei kumminkaan löydä. Nuorempana sitä jaksoi, kun oli kysymys omista esivanhemmista. Mutta nyt jää joitakin lähtökohtia muiden tutkittavaksi.

Vielä lisänimistä ja korvakuulolta kuulemisesta. Yksi ja sama mies on yhdessä lähteessä Kask ja toisessa Bask. Toisella on nimi Lum eli Lom yhdessä lähteessä ja Blom toisessa.

Pieni löytö kartalta ja tietoja tulevasta

Kirjani Suomalainen ratsuväki Ruotsin ajalla on kirjapainossa ja tulee sieltä joskus lokakuussa. Julkistamistilaisuus on Virtain kaupunginkirjastossa, aivan Virtain keskustassa Mäkitie 1, perjantaina 4. marraskuuta päivällä. Kellonaika tarkentuu myöhemmin (sitä voi kysyä kirjastostakin lähempänä).

Kirjassa on siis 790 sivua, koko B 5. Ovh on 49 euroa, johon mahdolliset posti- ja lähetyskulut lisätään.

Kirja on aika painava, 1850 grammaa

Vantaalla on 8.-9. lokakuuta Kuulutko sukuuni -tapahtuma. Olen siellä omalla osastolla paikalla, T:mi Toiset Aijat. Sinne voi tulla keskustelemaan tulevaan kirjaani tai muutoin tutkimuksiini liittyvistä asioista. Aikaisempia julkaisuja on myös saatavilla ilman postikuluja.

Pieni löytö kartalta:

Vanhimmat maanmittarit Suomessa aloittivat työnsä 1600-luvun puolivälin paikkeilla ja piirsivät maakunnallisia karttoja. Ylä-Satakunnan vanhin tällainen kartta on ajoitettu vuoteen 1650. Kuvana on siitä poimittu yksityiskohtana Kolkinlahden seutu, ohessa. Otteella näkyvät talot ovat Pohjaslahti (Poiaslaks), Kangasjärvi (Kangasierfvi), Mäyränen (Meürenen), Myry (Myrhä ja Laasoniemi (Lasonemi, tunnetaan paremmin nimellä Salmi). Sappisalon niemimaa erottuu korostuneena. Laasoniemen kohdalta lähtee pitkä kapea lahti, joka on sama kuin Kolkinlahti. Kolkinlahti tässä on kylänimenä muodossa Kåiklacks. Mäyräsen nimi on mielenkiintoisesti kirjoitettu e:llä ja saksalaisella y:llä. Mielestäni tässä on yksi todiste lisää sille, että Mäyränen ja Meuronen ovat alkuaan tarkoittaneet samaa nimeä. Nimen kantana on eläimen nimitys mäyrä. Vihreä viiva ylhäältä alas Kangasjärven takaa on silloisten Ruoveden ja Keuruun pitäjien rajaa.

Lähdeviite:

http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/laeaenin-ja-kihlakunnankartat/@@mapview?handle=hdl_123456789_23650, luettu 25.9.2016.

Sukututkijan ongelma: oliko kantaisä Mauri vai Mäyrä

Kuluneen kesän jälkipuolella olen tutkinut oman isälinjani alkuperää. Päädyin arkistolähteiden avulla Kolkinlahden Mäyräsen talon autiosta 1606 asuttaneeseen Juho Laurinpoika Mäyräseen. Kolkinlahti kuului silloin Ruoveden pitäjään ja kuuluu nykyisin Mänttä-Vilppulaan. Pikaisen alkututkimuksen muiden tutkimusten lomassa tein jo vuosina 2011-2012. Nyt kesällä päätin, että täydennän sen kunnolliseksi tutkimukseksi. Tehtävä, vaikka suunta sille oli jo löytynyt alkututkimuksissa, osoittautui erinomaisen työlääksi. Tuloksista olisi ainesta ainakin yhdeksi tai kahdeksi artikkeliksi, mutta taitavat hautautua iäksi ”pöytälaatikkoon” julkaisukanavan puuttuessa. Vastaan tuli useita hämmentäviä seikkoja, jotka voi tiivistää otsikon sanoihin Mauri vai Mäyrä. Siitä tässä vaivaamatta lukijaa liian tarkoilla lähdeviitteillä.

Eläinkantainen ja nen-päätteinen sukunimi, jonka Juho Laurinpoika toi mukanaan, kuulostaa hyvin savo-karjalaiselta. Isälinjan dna-tutkimuksen mukaan sukujuuri voitiin määritellä savokarjalaiseksi. Mutta esimerkiksi Savon maakuntahistoriassa todetaan nimenomaan, että Mäyränen on ei-savolainen suku. Ainoa, mistä Kauko Pirinen löysi siihen yhdistettävän sukunimen, oli Pohjois-Pohjanmaalla. Mitään Juhon isäksi sopivaa Lauri Mäyrästä sieltä ei ole löydettävissä. Toiseksi muuttosuunta Pohjois-Pohjanmaalta vanhan Ruoveden alueelle on erittäin epätodennäköinen. Pohjois-Pohjanmaan historian Kirjoittanut Armas Luukko viittaa, vaikkakin varovaisesti, Lappeen suuntaan. Varovaisuus lienee johtunut nimistöntutkijoiden erilaisista käsityksistä.

Lappeen suunta on yleisen asutushistorian valossa uskottava. Vanhan Ruoveden asuttajien 1500-luvun lopulla sukunimistöstä löytyy mm. nimi Lappvetinen, Lappveteläinen. Mutta alueen historiat (Aulikki Ylönen Lappeen kihlakunnan historia I ja pari vuottta sitten ilmestynyt Lappeen historia I) eivät tunne lainkaan sukunimeä Mäyränen. Hakemistoja selatessa ainoa sen suuntainen nimi oli Meuronen. Vanhoja tekstejä lukeneena muunnos ä:stä e:ksi tai päinvastoin on hyvin tuttua.

Olen luonnollisesti katsonut myös nimistöntutkijoiden kirjoituksia (Mikkonen & Paikkala, Sukunimet). Sen sijaan, että niistä olisi ollut apua, ne lisäsivät hämmennystä. Hakusanan Meuronen kohdalla nimen arvellaan johtuvan Mauritiuksesta. Se olisi siis etunimilähtöinen. Tutkimuksen tehtyäni täytyy korostaa, että kysymyksessä on puhdas arvelu. Ainoatakaan Mauria ei lähteistä Lappeen suunnalta löydy. Toiseksi muunnos a:sta e:ksi lienee aika harvinainen. Onko se kielitieteellisesti edes perusteltu?

Kirjallisuuden pohjalta Lappeen Meurosista ei paljon tietoa löytynyt. Ylönen on kirjassaan keskittynyt lähinnä tarkastelemaan vain kylien nimiin liittyviä sukunimiä. Jukka Partanen teki katsauksen Lappeen pitäjän sukunimistöön vanhimmassa eli vuoden 1543 maakirjassa. Kumpikaan katsaus ei löytänyt Meurosia. Jouduin itse käymään lähes kaikki voudintilit Lappeen osalta läpi. Yritin päästä muutaman vuoden välein tehdyillä otoksilla, mutta tarkkuus ei ollut riittävä. Kiinnitin huomiota seikkaan, josta en löytänyt mainintoja mainituista Lappeen historioista: Vuodelta 1544 on kaksi maakirjaa, joista toisessa on lähes puolta enemmän nimiä kuin toisessa! Siinä, jossa oli enemmän nimiä, oli merkitty myös kylien nimiä. Siinä oli ensimmäisen kerran Meurosen sukunimikin. Meurosia oli kokonainen täysvero, jossa oli neljä savua. Kokovero tavataan tulkita kantatilaksi ja savut siitä jaetuiksi taloiksi. Siitä alkaen sukulinjoja on johdettavissa niin, että etunimistössä on myös nimiä Juho ja Lauri eli Lassi. Kolkinlahden Juho Laurinpojallekin löytyy sieltä mahdollinen isälinja.

Jouduin vertailemaan vuosien 1543 ja 1544 (kaksi kirjaa) tiedot verokunta kerrallaan nähdäkseni, millainen jatkuvuus niillä oli. Päädyin todennäköiseen tulokseen, että Meuroset ja Mäyräset ovat kaikki kotoisin Lappeen seuduilta. Nimen Meuro täytyy johtua sanasta mäyrä ja suvun kantaisä, johon nimi on liitetty, lienee elänyt joskus 1400-luvulla. Onko muunnos kirjurin tekemä vai oliko lappeelaisilla siihen sopiva murteellinen puhetapa? Suvun tyyssija sijoittuu Vilkjärven (Vilkajärvi) seutukuntaan. Eräistä 1540-luvun savuveroluetteloista kylännimi löytyi muodossa Virkajärvi. Nimi voi siten olla hämäläismurteinen muoto eräkautisesta nimestä ja eräkauteen nimi mäyräkin voidaan yhdistää.